Virtuaaliherkuttelua

Yhteinen teehetki kaukana kaverista onnistuu viesteillen tai soitellen

Sain lahjaksi Forsmanin suklaatryffeliteetä, ja suklaanibsien ynnä tryffelin ryydittämä maukas herkku oli niin hyvää  että innostuin paketoimaan herkkua edelleen kavereille maistiaisiksi.

Olen aina tykännyt pienistä jutuista, joita sujautella kirjekuoriiin ja yllättää ystävä keveällä lahjalla. Usein juuri teepussi tai pari, makeinen (kunhan ei sula kuoreen ja sotke koko epistolaa) tai muu sellainen, joka ei kasvata koriste-esinekaaosta tai muuten huushollin tavaramäärää. Tarrat ja muut semmoiset ovat ihan loistavia myös

 

Satuin viestimään pohjoissuomalaisen kaverini kanssa eräänä päivänä samalla kun siemailin suklaateetäni, ja hän ihastui. Mittasin suodatinpussiin muutaman teelusikallisen ja postitin maistiaiset.

Tuli sitten viesti, että kirje perillä  milloin maistetaan. Keittelimme kumpikin kotonamme teen hautumaan, juttelimme ja hörpimme.

 

Teen maailma on ihmeellinen

 

Instagramista satuin löytämään myös muutaman, jotka tykkäävät vaihdella teetä. Sovitaan, montako lähetetään, pussi- vai irtoteetä  ja muut yksityiskohdat.

Opin, että jotkut keräilevät teepussin kuoria. Oma designinsa niissäkin on, ja voin kuvitella  että syntyy muistoja ja yhdenlaista kulttuurihistoriaa. Hauska ajatus!

Onhan minullakin vuosikymmenten ajalta (matka)päiväkirjoissa teepussin kääreitä, karkkipapereita ym. Jälkeenpäin selatessaan muistaa tai joskus ei.

 

Viesti- tai juttuhetki ystävän kanssa, kun yhteinen makumatka luo muiston, vaikkei etäisyys tai kiire salli osua samaan kahvilaan, on yllättävän mukava tapa pitää ystävyyttä vireillä. Ja kotona jaksaa työpäivän jälkeen keittää jotakin, eikä haittaa, vaikka olisi vähän nuutunut

Oletko sinä kokeillut? Miltä tämmönen kuulostaa? Miten suunnittelisi oman virtuaaliherkkuhetkesi ja kenen kanssa sen viettäisit? Kerro kommenteissa tai Instagramissa, miten meni!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *