Viisi vuotta yhdessä

Kaverukset Peppi ja Ninni. Salaatti on paras yhteinen herkku.

Monta vuotta sitten tallustelin usein sillan yli. Kaverini lähtivät viikonloppureissuun ja muutin kissojen kotiin. Peppi pysyi tyytyväisenä, kunhan ruokaa riitti; Ninni taas kiehnäsi laukkuni päällä. Aamulla se löysi ssängylle heittämääni yöpaidan ja siitä ihanaa hikeä. Tappeli nutun kanssa ja voitti kisan, yökkäri jäi alistuneena peitolle makaamaan. Ja sen jälkeen me Ninnin kanssa oltiin kaverit.

Kun sitten hellyydenkipeä Ninni ei oppinut, että vauvan yli ei voi kävellä samoin kuin aikuisen sylin (hassu karvakasa tykkää ängetä leuan alle nukkumaan suurin piirtein häntä suussani), katit muuttivat minulle kokonaan. Kaksi kissaa halusin ehdottomasti, jotta niillä olisi ajoittain pitkinä päivinäni seuraa toisistaan. Kaksi innokasta håntää tulee eteiseen vastaan, kun lukko alkaa rapista.

Sopeutuivat yllättävän hyvin uuteen kotiin. Söivät rönsyliljat ensi töikseen, ja luulinko olevani ovela, kun nostin villakangastakin naulakosta kaappiin? Se oli kissan kaappi, mainio nukkumiseen, milloin halusi suojaisat päivätorkut.

Oliko avuksi, että olin tuttu ihminen? Lemmikkiliikkeessä varoiteltiin, että kissan stressioireissa voi olla viive, ja kun puoli vuotta myöhemmin jotain ilmaantuu, ei huomaa yhdistää sitä muutosstressiin. Mutta vaikka yritin tarkkailla, en huomannut erityisiä oireita myöhemminkään.

Koti on tietysti hieman muuttunut:

Kaveri tarjosi pistokasta kukastaan. ”Mutta pane se semmoiseen paikkaan, ettteivät kissat pääse syömään sitä!” Kieltäydyin vuokraamasta toista kämppää kukkaruukulle.

Salaatin nuo kaivavat kauppakassista ennen kuin saan takin naulakkoon.

10 kilon hiekkapussiostos jää päivän ainoaksi kantamukseksi.

Kananmunaa ei onnistu keittämään, ettei Peppi istu vahtimassa kuplinnan ääntä ja odottamassa maistiaisia.

Tummansinisistä vaatteista on turha haaveilla karvakoristeiden vuoksi.

Elämä on muuttunut vain parempaan:

Tassuterapiaa on ylenpalttisesti. Vanhemmiten Peppikin tulee viereen miltei joka yö eikä vain noin kerran viikossa. Se on yhä enemmän sylikissa. Tämän talven juttu on, että se nukkuu muutenkin lähellä kuin vain jaloissa.

Otsarypyt sileiksi nuoleva Ninni hoitaa kotikosmetologin puuhat huolekkaasti.

Onneksi on myös paljon kissarakkaita ystäviä, jotka voivat hoitaa Peppiä ja Ninniä, kun olen muilla mailla. Otukset eivät juuri rajoita.

Onko sinulla ollut lemmikkisi pennusta asti, vai olisitko valmis adoptoimaan aikuisen eläimen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *