Viiksivallujen #kukkailottelua

Miksi huushollin ainoat kukat ovat peitossa tai muuten muualla kuin ruukuissa ja maljakoissa…

Ystäväni tietävät jo: kukkia ei kannata tuoda.

Älkää käsittäkö väärin. Kyllä minä tykkään kukista enkä ole allerginenkaan, Täällä vain asuu myös pari muuta tyyppiä, jotka myös tykkäävät kukista oikein kovasti.

  • Ruukkusalaatti käy kukasta ja kiskotaan ostoskassista ennen kuin saan takkini naulakkoon.
  • Rönsylilja maiskutettiin menemään ensi minuutilla, kun karvakasat tulivat.
  • Parvekepuutarhaa minun ei tarvitse lainkaan itse hoitaa, vaan kissat napsivat tomaatintaimista varkaat ja yhtä sun toista muutakin.
  • Ette tiedäkään, MITEN makoisa lajike lahjaksi saamani chilintaimi sattui olemaan. Niin kerrassaan mehevä, että natustettiin saman tien juurta myöten poikki.
  • Kuivasin minttua, jota sain muutaman kimpun ystävän mökiltä. Peppi menee vieläkin toisinaan istumaan sen kaapin eteen, missä mintut olivat, ja pyytää herkkua. Eikä siis suinkaan ollut mikään kissanminttu. Niistä leluista nauttii Ninni enemmän.

Selasin blogit.fi-sivustoa ja löysin #kukkailottelua-haasteen Mansikkatilan mailla -blogista, ja kyselin ihmeissäni, mikä juttu. Mieli teki nuuhkia uutta aihepiiriä blogiin, vaan nikottelin vähäsen, kun arvelin ainoan juttuni voivan olla nyt kirjoittamani: miksi kotiin tuoduista kukista ei tässä osoitteessa auta iloita. Sain lohdullista opastusta. Jutun kuvien pitäisi olla kukka-aiheisia, ja kukka ymmärretään väljästi (huom. siis kukkatäkki, jonka muuten kissat mielellään myös myttäävät alleen ennen kuin pussilakanan saa paikoilleen. Talvisin pitää olla pari peittoa, jotta kun aamuyöllä herään paleluun, kiskaisen kasasta seuraavan itselleni.).

Instagramissakin voi osallistua, kun merkitsee kuviinsa tunnisteet #kukkailottelua @mansikkatilanmailla. Olettehan huomanneet, että myös aihetunnistetta voi seurata? #kukkailottelua on Instassa jo yli seitsemänsadan kuvan verran.

Lohdukseni kuulin, että Floral passions -blogin Riitalla on yhtä innokas apuri. Tässä linkissä yksi esimerkki.

Joten alkoivathan ajatukset kehrätä muitakin kukkatuumia tulevia #kukkailottelu-viikonloppuja varten. Tiedättekö esimerkiksi, minkä värisiä lempikukkani ovat? Mistä kukista pidän? Millä perusteella olen kukkareppu-, ellen kukkahattutäti.

Tosin juttujen ei tarvitse olla kukka-aiheisia, vaikka kuvat ovatkin, ja tämä avaa mahdollisuuksia julkaista ties mitä mietepostauksia aihetunnisteen alla.

Oletko sinä osallistunut kukkailotteluun? Mikä on ikimuistoisin päivityksesi?

12 ajatusta aiheesta “Viiksivallujen #kukkailottelua”

  1. Hahah – niin kuin meidän Sissi! Sisällä ei kukan kukkaa, leikon leikkoa, sillä turha toivo! Mutta eihän näistä luopua voi 🙂

      1. Kiitos! Kunhan päivän velvollisuuksista pääsen, käyn herkuttelemassa. Hurinoita meiltä!

    1. Niin lohdullista, että muillekin sattuu! Kiitos, Riitta, kun kävit kommentoimassa.

      Joskus mulla on ollut montakin kissaa ja kukkaruukkua yhtä aikaa, mutta nämä kaksi ovat mahdoton yhtälö. Ninni nakertaa myös kurkkua ja salaatti kelpaa kummallekin. Vaikuttaneeko sitten se, että ovat sisäkissoja, vai onko jokin luonnekysymys, mene tiedä.

  2. Miten mainio Kukkailottelu-postaus!<3 Kiva, kun löysit blogini! Sulla on selvästi hauskoja postauksia tulossa.;D
    Kissat on suloisia, mutta toisinaan aikamoisia riiviöitä…
    Mukavaa uutta viikkoa sinulle!:)

    1. Kiitos, Taina, ihanaa kuulla! Seuraan nyt blogiasi ja mukava on #kukkailottelu-aihetunnisteen myötä löytää uusiakin.

      Riiviöt ovat oiva lämmike pakkaspäivän palelun jälkeen. Terkut kissakasan alta!

    1. Kiitos! Ihania nuo karvakasat kyllä on, terveisiä ja hurinoita vain täältä.

      Sinullapa onkin jo kokemusta! Kiva päästä kukkailotteluun mukaan, ja nythän on sitten yksi lisäsyy odottaa kevättä.

  3. Kuulostaa niin tutulta!
    Meillä oli aikoinaan kissa, jonka piti maistella kaikki vihreä😀 Kyllä minulla oli muutama kukka tuolloinkin, mutta sai keksiä suojatoimia kukille. Kaktukset sai olla rauhassa😄
    Kivaa viikkoa!

    1. Kiitos vinkistä! Kaktuksia pitääkin harkita, ehkä betonisia…

      Kaveri tarjosi viime keväänä kukkapistokasta, ”Mutta pane se sellaiseen paikkaan, ettei kissat pääse”. Ilmoitin, etten vuokraa toista asuntoa kukkaruukulle, joten yrtti jäi saamatta.

  4. Hauska kirjoitus, mutta ikävä ongelma. Meidän kissat eivät suosty syömään edes kauraa, joka kasvatin kissanheinäksi, mutta leikkivät kyllä kasveilla. Auttaisiko sinua, jos tarjoaisit kissoille luvallista vihreää syötävää? Vai ovatko niin ahneita kasvien suhteen, että muut tulisi syötyä siitä huolimatta? Tomaatin vihreät osat ovat muuten lievästi myrkyllisiä ja saattavat aiheuttaa vatsavaivoja. Ilmeisesti kissasi eivät ole kovin herkkävatsaisia, jos niitä pystyvät syömään.

    1. Kiitos! Tomaattimuistutuksesta myös. Ehkä pitäisi idättää jotain niille; jotenkin vain epäilyttää, että verso ei kovin pitkäksi ehtisi venyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *