Vieläkös unelmoin niistä unelmahommista?

Kirjallista keskiviikkoa on just vartti jäljellä kertoakseni pikaisesti, että hain yhtä sisällöntuottajan hommaa.

Duuni olisi mielenkiintoinen: osa-aikaisena se sopisi elämäntilanteeseen ja sen voisi tehdä etänä. Miten ihanaa ellei koko ajan tarvitsisi lähteä jonnekin. Voimat riittäisivät paremmin.

Hakukin oli kiintoisa: piti naputella parin sivun artikkeli annetusta aiheesta.

Olo on kuin irvihammas-Pepillä.

Silti on vähän irvihampainen olo. Olen syntynyt sata vuotta liian myöhään, eikä tuontapaisiin töihin enää noin vain mennä. Aineyhditelnmässäni on kyllä suomen ieltä pääaineena,, mutta oman alan töitä ei viime vuosina ole CV:ssä luetella.

No, ainakin sain laadituksi kirjoittajan CV:n. On siinä pohja muokattavaksi, kun joku seuraavan kerran etsii kirjoittajaa.

2 ajatusta aiheesta “Vieläkös unelmoin niistä unelmahommista?”

    1. Voi kiitos niin paljon!

      Lueskelin äskettäin vanhaa kirjaa toimittajien työstä. Sen nimessäkin puhutaan lehtineekereistä (aikoinaan kun toimittajien sormet tuhriintuivat vähän väliä musteeseen). Siinä joku kertoili, miten oli ollut pelaamassa skruuvia tai jotain toverinsa luona, ja keskustelu oli illan kuluessa johtanut tuumaan, että toinen tulisi vasta perustettuun lehteen kaverinsa kanssa töihin. Onnekas sattuma! Kirjassa päiviteltiin, miten sittemmin nuorilla toimittajilla oli jo yhdistyksiään…

      Että ei mitään… mitä viestinnän opintoja ne nyt nykyään ovatkaan, minun nuoruudessani taidettiin puhua tiedotusopista. Siihen värinauhojen ja mekaanisen kirjoituskoneiden aikaan töihin vain mentiin.

Kommentit on suljettu.