Väri-ihminen

”Et sinä ole mikään ruskea ihminen!” ystäväni tokaisi. Yhteisen tekemisen lomassa olimme poikenneet sovittamaan minulle työvaatteita, joiden väristä en todellakaan itse päättänyt.

Onko äänteillä tai numeroilla mielestäsi värit? Kuulostaako omituiselta, että jonkunniminen ihminen olisi jonkin värinen?

Minä näen ihmiset väreinä, joskus musiikinkin, ja värin aina ennen muotoa. Niinpä olen osoittautunut ilonaiheeksi tuttaville käsittämällä värin perusteella väärin, mitä taulu esittää, tai jotain muuta. Pelkkä väri riittää koko informaatioksi.

Kävelyllä poikkesimme kirjastoon tunnetun kuvittajan näyttelyyn. Ruohikossa lötkötti oranssi-mustaraidallinen. ”Tiikerin häntä”, ilmoitin värianalyysini lenkkiseuralle ennen kuin hahmotin kuvan muut osat, ja sain hänet purskahtamaan hilpeyden puuskaan. Kai täkäläiseen kulttuurikuvastoon tottuneen olisi pitänyt osata päätellä, mikä puutarhan pitkä luikero oli, vaikkei tietoa siitä olekaan, oliko kielletty hedelmä lopulta kuvan omena.

Ystäväperheen seinällä oli maalaus, josta useamman katselukerran jälkeenkin muistin vain värit. Ja sen, että siinä oli puita. Kun juttuhetkien myötä mietteeni solmut väljenivät, taulun värit kirkastuivat muistikuvissani. Joskus taas muistan taulusta pitkän aikaa pelkät värit. Älä kysy, mitä se esittää, vaikkei abstrakti maalaus olisikaan.

Synestesia tarkoittaa aistien sekoittumista, josta voit lukea lisää vaikka täältä. Ilahdutti aikoinaan törmätä tähän. Olin saanut riehua väreineni aika lailla yksin.

Ehkä juuri tuo väreihin takertuminen saa minut ajattelemaan, etten ole visuaalinen ihminen, joskus suorastaan, etten ymmärrä kuvia. Väreistä sen sijaan elän.

Tutusta naisesta mieleen tulee jäänsininen, kaunis ja kylmä sävy. Vasta vuosi tutustumisen jälkeen onnistuin kaivamaan esiin mitään muuta yhteistä kuin ne tekemisen ympyrät, joissa tutustuimme.

Useimmat ystäväni ovat kirjavia, puhtaita tai murrettuja värejä. Joskus ajattelen lisäksi materiaalia tai pintaa: tuon tummuus on tiheää kuin turkis tai sammal, tuo soittaa sinistä lasia, tämän punaista ja okraa yhdistävät kapeat mustat palat kuin lyijylasityössä. Tuo tuolla suorastaan savuaa.

Kovin hyvin en näe ääntdeiden (saati kirjainten) värejä. A taitaa sentään olla punainen. Ei ananaksenkeltainen, läpikuultava ja makea.

Värit näkyvät kausittain myös pukeutumisessa. Joskus tekee hurjasti mieli jotain tiettyä väriä vaatteisiin. erään ystäväni kanssa säännöllinen kysymys kuulumisia vaihtaessamme on: ”Onko sulla nyt mitään väriä?” Kun asuimme samalla paikkakunnalla, valitsimme värin ja pidimme teemajuhlat (vaaleanpinaista itsenäisille naisille, kyllä vain!), ja värikysymys ratkaisee myös lahjapulmat.

Kissoillakin on värisilmää. Punainen nauha (tai tulppaani) on kaikkein paras.

Punainen on hyvä lisä sinisten kukkien maailmaani.

Kuvassa on taannoisen lahjakimpun tutkijat. Kukistakin imen ensin värit. Joskus ne ovat niin kauniita, että tekevät suorastaan kipeää.

Blogikirjoitus on osa Mansikkatilan mailla -blogin #kukkailottelua. Voit osallistua siihen Instagramissa merkitsemällä #kukkailottelua”mansikkatilanmailla tai lisäämällä linkin viikon kukkailottelupostaukseen.

4 ajatusta aiheesta “Väri-ihminen”

  1. Kun nyt on ulkona vain valkoista, väri tekee niiiiin hyvää! Rapsutuksia kateille <3

    1. Kiitokset! Ja juu, rapsutan, ja vielä hurisen päälle. Tuossa ne nojaavat polviini, minä flunssapäivää kotona. Erinomaista kirjoitus- ja kuvitteluaikaa siis.

      Totta, värit tekevät hyvää hyytävässä talvessa. Pitääkin pohtia vuodenaikojen ja värien suhdetta. Kiitokset vinkistä!

  2. Kiva postaus! Menee Kukkailotteluun hyvin, kun on tuo tulppaani mukana.:)
    Mulla on työkavereina poikkeuksellisen monta, joilla on synestesia. Muistaakseni kolmella (saattoi olla useampikin, jolla oli kokemusta tästä) reilusta paristakymmenestä, näkevät juuri numerot ja äänteet väreinä. Tästä tuli joskus puhetta opehuoneessa, muuten en olisi synestesiasta aiemmin kuullutkaan.:)

    1. Kiitokset!

      Kesti kauan ennen kuin tajusin, että tälle on nimikin. Ei siis sittenkään vain omaa omituisuuttani… yhdellä opiskelukaverilla (kieliä) tosin oli tuo äänteiden näkeinen väreinä, mikä taas minulle on vähän vieraampaa kaikessa värielelyssäni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *