Sivistyneesti vailla syyllisyyttä

Huomenta sunnuntaiaamuna!

Kuvituskuva: @rositavisio
instagram.com/rositavisio

Kiitokset kommenteista ja tsempeistä edellisessä jutussa! Loikoilen kissakasan alla anivarhain ja ajattelin päivittää kuulumiset. Miten meni irtisanoutuminen?

Sitä olisi niin mielellään tunnollinen ja kunnollinen työntekijä. Siksipä olen potenut nääntymystä ja sitä, että toihin lähteminen on kaikkea muuta kuin iloista. Vaikka löydän yhä itsestäni myös sen tunteen, kun töissä on kivaa.

Vastakohtaisuus vain korostui joulukuun alussa, kun olin talkoolaisena We Jazz -festivaaleilla Helsingissä. Työskentelin cateringissä, ts. tein sämpylöitä soittajille ja katsoin, että karkkikulhot pysyivät täysinä takahuoneissa. Vastineeksi sain konserttilipun jokaista tekemääni työvuoroa kohti. Ja hymyilin ja nautin ja olin iloinen luottamuksesta, kun toisena vuonna samoissa hommissa sain jo vastuutakin enemmän.

Muislin kirjastonhoitajaäitini lausahdusta, että jos kunnanisät tietäisivät, miten kivaa hänellä on töissä, hän maksaisi lisäksi vielä huviveroa…

Niinpä siis minulla kesti jonkin aikaa oivaltaa, että työnantajani (olen henkilökohtainen avustaja, ja avustettavani läheinen hoitaa paperiasiat kanssani) on vuoden mittaan pari kertaa kysellyt, kiinnostaisiko minua opiskella, eikä minun siksikään tarvitsisi kantaa syyllisyyttä lähdöstäni. Kaverini fiksusti ehdottikin, että ehkä tunne siitä, että kuviota voisi vaihtaa, on ollut molemminpuolinen.

Sovimme siis kahvittelusta ja tammikuun työvuorojen sopimisesta. Niitä vuoroja on minulla vielä tammikuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Ilmoitin, että minulla alkaa muut hommat, ja heti työnantaja kysyi opiskelemaan lähdöstä.

Myönsin, että olen kirjoilla avoimessa yliopistossa, ja seurasi kysymysryöppy. Aionko tehdä tutkintoni loppuun? Eikö lopputyöni ollut minulta tekemättä? (Oli. Sen pidempiä vastauksia ei ehditäkään kuunnella, joten en edes yrittänyt mutista opinto-oikeuksista ja mitä ne koskivat.)

Työnantajani julisti ajattelevansa aina toisen parasta. (Jaa? Miksihän minulla on sellainen olo, että hänen kaikki keskittymisensä menee oman itsetärkeyden perässä juoksemiseen, jolloin todelliseen empatiaan ei jää tilaa?) Joka tapauksessa hetki meni varsin tasaisesti, vaikka vähän silmien räpyttelyä ilmoitukseni aiheutti, Sitten sain kuulla paljon tarinoita ihmisistä, jotka ovat muuttaneet elämäänsä saman ikäisenä kuin minä nyt.

Jatkamaan tulee näillä näkymin avustettavalle tuttu ihminen, joten muutos sujuu näppärästi. Hän on ennenkin tuurannut minua.

Ei mitään voivotteluja tai harmitteluja lähdöstäni. En vahingossakaan ehdottanut, että voisin joskus tulla sijaiseksi, eivätkä ne sitä hoksanneet ottaa puheeksi. Tavataan vielä tammikuussa ja kahvitellaan yhdessä.

Aionko jättää myös pienen siivoustyöni pois? (No en, sen työaika on niin joustava ja pieni, ja pitää jotain tuloja olla.) Innostunutta selostusta kielitaidostani ja miten voisin käyttää sitä, kun täällä asuu niin paljon ulkomaalaisia. Saisin varmasti enemmän rahaakin ja osaisin markkinoida itseni. Kiitos kannustuksesta. Miksihän minusta tuntuu, että hölinä on vailla pohjaa?

Toin suklaalahjan kotiin ja tilasin pizzaa. Juhlailta.

 

4 ajatusta aiheesta “Sivistyneesti vailla syyllisyyttä”

  1. Hyvä kirjoitus Anna🧡 Ihanaa kun Pääset pois siitä työstä ja saat vaihtelua elämääsi. Rohkea rokan syö👍😘

    1. Kiios, Päivi!

      Luulen, että lepäämiseen kuluu jonkin aikaa, mutta sitten varmaan ja toivottavasti uuttakin avautuu. Iloa ja voimia sinunkin päivääsi!

  2. Tsemppiä uuteen! Kyllä itseään täytyy kuunnella, ja välillä täytyy antaa muutosten tuulten puhaltaa, vaikka se vaatii rohkeutta – varsinkin kun tekee päätöksen itse. Mullakin on paljon mietittävää tulevaisuuden suhteen, mutta nyt vain lepään ja nautin juurikin tuosta kissakasan alla loikoilusta. Voisiko suloisempaa ollakaan? 🙂

    1. Kiitos! Sinulla ja teillä ne tuulet taisivat työnantajan puolesta koko lailla roimasti puhaltaakin. Toivottavasti saat voimasi takaisin; tämä mahdoton pimeä ja kylmä jo yksin niitä kuluttaa. Eläköön kissakasa! Parhaita turkiksia ikinä lämmittämässä…

Vastaa käyttäjälle Hupsut Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *