Sisäinen kello kääntyy

Lukiovuosina minun oli helpompi herätä tasalta kuin puolelta. Niinpä herätyskello, jommoisia vielä silloin käytettiin…, soi kuudelta eikä puoli seitsemältä. Puoli seitsemän olisi riittänyt aamupuuhiin ennen kuin piti suunnata matkaan.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt herätyksen laskemista niinpäin, että montako hetkeä tarvitaan ennen kuin on lähdettävä, ja mihin asti siis saa nukkua, jotta aika riittää aamupuuhiin. Olen asettanut oman herätykseni niin, että jaksan herätä. Ettei tarvitse tuntea kaivautuvansa maan alta esiin viime tingassa. Että saisi havahtua, kun uni on kevyttä, vaikka sitten vähän liian aikaisin.

En tunnustaudu aamuihmiseksi, joten vaikka aikainen aamu on inhottava, kiireinen aikainen aamu on vielä inhottavampi. Rappusiivousvuosina kello soi viideltä, jotta oli vähän omaa rauhaa lueskella tai kirjoittaa päiväkirjaa, ennen kuin suuntasi hommiinsa. Yleensä kerkesi töistä päästä ennen kuin tunsin olevani varsinaisesti hereillä…

Jos on vapaapäivä vailla sitoumuksia, en lähde kauppaan tai muuta ennen kolmea iltapäivällä. Vaikka olen saattanut herätä lueskelemaan hyvinkin ihmisten aikoihin.

Niinpä olen huomannut hyvinkin uteliaana, että jokin omassa rytmissä on kääntynyt. Kun kissat herättävät minut tarjoilemaan aamiaista tai havahdun ilman asennettua herätystä itse, kello saattaa hyvinkin näyttää nuoruuvuosina kammoksumaani puolta seitsemää. Eikä tunnu tippaakaan pahalta.

Vaikka kesän isoon matkaan, Toronton-reissuun, on vielä aikaa, ajatukset kääntyvät  jo aikaerorasituksesta selviytymiseen.

Keväinen kellojen kääntäminen aiheuttaa aina pienoisen jet lagin. On ihan kamalaa menettää se yksi vaivainen tunti! Aamu on väsynyt enkä meinaa toeta parissakaan päivässä.

Kummallista on, ettei aikaero tunnu vaikkapa Tukholmassa käydessä. Risteilyllä tai lennollakin sopeudun ihan mainiosti. Vaan annas olla, kun tunnin aikaero olisi kestettävä kotona! Ei tule mitään.

Ensi kesän matkaseura ei kärsi aikaerosta ja vain tuhahtelee, kun otan sen puheeksi. Olen tainnut joskus kuulla, että syömisillään voi vaikuttaa. Oliko se valkuaispitoinen ja että hiilihydraatit vähiin?

Ja että koettaisi sopeutua paikalliseen aikaan ja valvoa vain, vaikka aikaeroa on e useasmpi tunti ja pääsen kerrankin nuortumaan menolennolla.

Onko sinulla vinkkejä aikaerorasituksen selättämiseksi? Tai kärsitkö kellon kääntämisen aiheuttamista häiriöistä`?

2 ajatusta aiheesta “Sisäinen kello kääntyy”

  1. Oi, olet menossa Torontoon! Mullakin on haaveena joskus vielä päästä käymään Kanadassa. Mitä kesäaikaan tulee, niin siedän kellon siirtämistä suht hyvin, mitä nyt ärsyttää menettää se kullanarvoinen tunti viikonloppuna! 🙁 Jetlagistakin olen aina selvinnyt aika vähällä. Ehkä se on vähän henkilökohtainen ominaisuus, niin en osaa antaa vinkkejä. Mutta ruokaa on hyvä olla saatavilla outoihin aikoihin! 😀 Mulle tuli ainakin nälkä vähän milloin sattuu!

    1. Joo, sipsipussit kehiin… Mitähän rapisematonta evästä sitä keksisi? Huonekaveri on herkkäuninen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *