Sinnikkyys – urkenisiko unelmaura

Viikko sitten oli toivoa kevään tulosta. Kotka, Sapokan vesipuisto

Sinnikkyys. Se, että on luottavainen. Juurakon Huldan ”Ja sittenkin!” (vanhasta elokuvasta). Kärsivällinen yrittäminen uudelleen, yha uudelleen. Ja taas.

Laadin jo Twitteriin kyynikon kiitollisuuspäiväkirjan seuraavaa osaa teemasta työnhaku. Koska en ole työnhakijana, ainoastaan nuutunut ja nääntynyt nykykuvioihin, minulla on varaa valita, mitä paikkaa haen ja milloin.

Niinpä olen varovasti koettanut, tärppäisikö toisenlaisen työn syrjään pääseminen. Olen niin kauan tehnyt muuta kuin (alkuperäistä ja mieluisinta) koulutustani vastaavaa työtä, että asennetta, antaumusta ja intoa sekä kirjoittajan sielua kummempaa meriittiä ei ole tarjota. Kukahan uskalikko siitä nappaisi kopin?

Hain äskettäin sisällöntuottajan paikkaa. Moni seikka oli aivan täydellisesti: osa-aikainen etätyö. Hakemukseen piti kirjoittaa artikkeli. Maaliskuun loppuun mennessä tieto valituille – tosin siellä se ilmoitus taisi roikkua vielä jonkin aikaa huhtikuussakin, mutta en sentään ruvennut laatimaan uusia artikkeleja ja kirjoittamaan saatteeksi, että koettakaa nyt päättää jotain.

Viikonloppuna huomasin erään toimistokissan kaipaavan uutta deletoitavaa ja kirjoitin Puustisen (Nutrolinin toimistokissa) sihteerille, vai kuinkahan meneekään.

Ilmoituksesta ei oikein käynyt selville, mitä omasta blogista hyppääminen muuhun kissa-aiheiseen kirjoitteluun käytännössä merkitsisi, mutta kaipa se sähköpostipohdinnoissa tarkentuu.

Eilisillä messuilla kävin myös pikkuisen ideointikeskustelun, josta toivottavasti tulee vielä paljon kerrottavaa.

Joka tapauksessa tuumasin jakaa työnhakumietteitäni – tai työn VAIHTOmietteitäni Ananasaikaan ja sivuta sitten pettymyksiäkin. Tulee hetkiä, jolloin olen takuuvarma, että tuumani ovat silkkaa haihattelua. Tuokioita, jolloin on vaikea kestää aikamme tyypillistä välinpitämättömyyttä, kun työnantaja ei kuittaa edes kiitos ei tällä kertaa -tyyppisellä ryhmäviestillä sivuuttamistaan.

Mutta se kaipuun sininen kukka, kuivan ja kuluneen keskeltä nuppunsa ilmoille tunkeva toivo, siitä aion pitää kiinni.

*** kirjoitus on osa Mansikkatilan mailla -blogin #kukkailottelua, jota on kestänyt jo kaksi vuotta. ***

Mites te, oletteko omantuntuisella alalla, tahisetteko työnhaun kanssa vai tekisikö mieli kääntää nykykuvioiden kaleidoskooppikuva uuteen asentoon? Ja joko kotipaikkanne puistoissa kukkii? Kotkan puistot ovat Kansallinen kaupunkipuisto -joukkoa.

6 ajatusta aiheesta “Sinnikkyys – urkenisiko unelmaura”

  1. hmmm…. olen oikeastaan ihan mukavalla alalla. Ongelma on vain tuo resurssien niukentuminen. Ei ole oikein meidän koulutuksesta päättävät tahot kiinnostuneita siitä, että koulutuksella saavutettaisiin syväosaamista. Riittää kun saadaan pintaliitäjiä ja sitä moni (valitettavan moni) koulutukseen osallistujakin tavoittelee. Tutkintoa hyvin arvosanoin 0-tason osaamisella. Voisin kuitenkin vielä kerran vaihtaa alaa.

    Kiva kun sulla oli tuo twitter-linkki. Laitoin seurantaan.

    1. Kiitos! Mukava kuulla, että ala miellyttää – ja sekin on mukavaa, että ajatuksissasi on joustavuutta ja uteliaisuutta ja valmiutta vaihtaa vielä kerran.

      Pintaa ja välinpitämättömyyttä, jonkinlainen yleinen kvartaaliajattelu? Pöytä kaikessa puhtaaksi kolmessa kuukaudessa? Niin harmillisen tavallista. Toivottavasti sinullakin on samanlainen ystävä kuin yksi läheisistäni, joka tokaisee sinulle silloin tällöin, että olet liian älykäs, kun nykyään pitäisi kaiken olla vain pintaa.

      Kiitos, että luit ajatus mukana ja klikkasit linkkiä. Blogilla on Twitter ja Instagram (@ananasaika), mutta Facebookia vierastan niin paljon, että muita somekanavia en ole vielä Ananasaikaan avannut. Nytpä seuraamme toisiamme Twitterissä.

  2. Tsemppiä työnhakuun!<3 Sain jonkunlaisen tulehduksen vatsaani sinä keväänä, kun tosissani aloin hakemaan virkaa. Oli stressaavaa, ja tuntui, että sitä on jonkinlainen pelinappula rehtoreiden pelikentällä. No, asiat ovat menneet varsinkin nuorten naisten kohdalla entistä huonompaan suuntaan, ainakin opetusalalla. Ei tullut työvoimapulaa suurten ikäluokkien jäätyä eläkkeelle, kuten mun opiskeluaikana maalailtiin. Ikäluokat pienenee (lapset) ja kaikki "löysä" on otettu pois. Kouluja on varmaan puolet vähemmän kuin valmistuessani 20 vuotta sitten. Miehen kohdalla olen seurannut tuota työnhakumaailmaa (itseä ei nappaa, kun työstäni ja työhteisöstäni tykkään), ja onhan se tosiaan käsittämätöntä, ettei työhakemuksia edes kuitata millään tavalla. Tällä hetkellä mies on yrittäjä, kuten meidän hallitus taitaa toivoa, että yhä useampi olisi. Kaikista ei vain ole!

    Pidä vain tiukasti kiinni kaipuun sinisestä kukastasi!<3

    1. Kiitos kannustavista sanoistasi! Niitä tarvitsee tässä hassussa maailmassa, missä menee toisin kuin useimmat arvelevat. Hienoa, että sinulla on mukava työpaikka (vaikka koulumaailma eitaida olla kaikkein helpoin ympäristö, kun niin monet kässivät ja oireilevat ja siihen on viljalti syitä). Ei ihme, että työnhakusi otti ihan fyysisesti lujille.

      Jaksamista yrittäjämiehellesi! Siinä on varmasti sekä vapautta että vaivaa, ja hankalaksi käy, jos on varat kiinni varastossa, joka piäisi saada kaupaksi.

      Toivottavasti jaksast ylläpitää myös #kukkailottelua ja linkitystäkin siihen. Lieneekö vähän osallistumisen syynä myös nykyajan välinpitämättömyys? Vaikka enhän minäkään joka viikko veny jutuksi asti. Kiitettävästi olet jaksanut tykätä ja kommentoida myös Instagramissa. Puolestani huomaan, että on itsestään selvää lukea ja kommentoida viikoittaisen kirjoituksesi lopussa olevat jutut, mutta Instagramsita en joka viikonloppu tule etsineeksi #kukkailottelua-aihetunisteen uusimpia kuvia. No, minun viikonloppuni on usein maanantaisin, että voisihan sen muistaa jälkeenpäin, kun työt ovat ohi.
      Iloa ja valoa sinulle ja perheellesi!

  3. Tsemppiä unelmien toteuttamiseen! Sinnikkyyttä varmasti tarvitaan, mutta jos ei yritä, niin sitten ei muutosta ainakaan tule. Itse löysin aikoinani työn, joka tuntuu edelleen hyvin omalta, ja sen ulkopuolella toteutan sitten niitä muita intohimoja. 🙂 Paljon olisi vielä kirjoittamisen lajeja, joita tahtoisin päästä kokeilemaan.

    1. Kiitos paljon! Joo, päästä on joskus yllättävän pitkä matka sydämeen, että todella pohjimmiltaan oivaltaa selvinä pitämänsä ajatukset, kuten tuon, että ei se elämä ala muuttua, jollei sitä muuta.

      Hienoa, että sinulla on mieluisa työ ja aikaa muillekin kiinnostuksen kohteille. Olisipa kiinnostavaa kuulla tekstilajeista, joihin tahtoisit tarttua. Näytelmä? Runot? Vaikka laulutekstejähän pari on Juju-räppärin blogkirjoituksissa nähtykin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *