Shoppailumuistoja ja -mietteitä

Köykäisiksi ovat käyneet shoppailuni matkoilta. Melkein huokaisuttaa.

Nuorempana, kun hilasin usein mukana myös ruumaan menevää matkalaukkua, periaatteena oli, että lähtiessä se on puolityhjä. No, silloin oli enemmän väkeä odottamassa tuliaisiakin.

En silti ole koskaan ollut ihminen, joka ostelee matkamuistoiksi seinälautasia maisemakuvineen tai muuta. Kynän tai jopa mukin ehkä kelpuutan, mutta vieläkin kaikkein hassuin turistikrääsä, jonka muistan turistikaupoissa nähneeni, oli säilykepurkillinen Berliinin ilmaa, kaupungin henkeä. Sinne jäi.

Pussukka löytyi Tallinnasta vuosi sitten.

Vaatteita olen kyllä toisinaan ostanut. Muistan ihanan silkkipuuvillaisen housupuvun, olisiko ollut Lanzarotelta löytämäni. Käytin sitä pitkään.

Nykyään ostan kohteessa lähinnä sellaista, minkä kulutan siellä. Syötävää, niin paikallisia herkkuja kuin löydän.

Aivan ehdoton nuuskimispaikka on ruokakauppa! Minusta on niin hauskaa kuljeskella ja katsella, millaisia ruokakaupat matkakohteessa ovat, mitä siellä myydään ja mikä on erilaista kuin kotipaikkakunnalla. Tämä nyrkkisääntö pätee myös kotimaanmatkailussa sikäli, että jo lapsena muistan äidin aina pyytäneen paikkakunnan leipää, ja sitä sitten maisteltiin. Muistaako sitä tässä ruispalojen ja pakastetaikinapatonkien maassa enää ajatellakaan, miten rikas suomalainen leipäkulttuuri on?

Päivärepuksi aikomani pikkuinen selkäreppu on Tallinnan-löytö.

Viime aikoina mukana on ollut enimmäkseen pieni reppu. Niin vähän käsimatkatavaroita, että menevät lentokoneessa istuimen alle ja bussissa matkustamoon. Pelastus silloin, kun nousen kyytiin viimeisten joukossa ja lentoemäntä tulee kädet levällään sanomaan, että viimeinen lokeropaikka on monen rivin päässä istumapaikastani. Voi hepottunutta hymyä, kun heilautan reppua ja sanon, etten tarvitse ylälokerosta tilaa.

Kevyt reppu merkitsee tietenkin, että tungen sen täyteen vaatteita, jos nyt on viikon matka, kuten Teneriffalle viimeksi. Ostoksille ei jää juuri tilaa.

Koska lippuni ovat halpoja enkä suostu maksamaan käytännössä omaa lentolippua ruumalaukulle, ja bussiyhtiöilläkin tuppaa nykyään olemaan rajoituksensa, joskus sitten harmittelen. Niin kävi vaikkapa Gdanskiin lähtiessäni, kun lähtöaulassa juttuseuraksi sattui joku, joka kävi kaupungissa usein. Hän osti sieltä joka reissulla kenkiä, ja niitä varten oli mennessä ruumassa tyhjänpuoleinen matkalaukku. Tiedän, mitä teen ensi kerralla.

Huomenna pakkaan repun Helsinki-päivää varten, ja niitä onkin luvassa tiuhaan nyt toukokuussa. Seuraavat jo viikon päästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *