Runollinen kielikylpy

 

Kylläpä oli herkullinen viikonlopun alku viime torstaina. Äskeisen Helsingin-lomani ensimmäinen kohde oli Goethe-Institut ja siellä järjestetty runoilta. Maailmanlaajuisesti toimivan Saksan liittotasavallan kulttuuri-instituutin tarkoituksena on herättää kiinnostusta saksan kielee, tukea sen opiselua ja harjoittaa kulttuuriyhteistyötä. Minä päädyin nautiskelemaan iltaan, jossa sai suorastaan polskia kielen soinnissa ja rytmissä.

Dalibor Markovicin esityksessä vilahti ironinen äimistys siitä, että meidän vuosisadallamme joku vielä uskaltaa julkaista runoutta. Minusta se oli hauskaa, koska olin tullessani miettinyt, että tiedän kyllä ne kahdensadan vuoden takaiset, mutten mitään Saksan nykyrunoudesta!

Muistikirjaan karttui seuraavia merkintöjä:

  • En ole ikinä ennen ajatellut saksn kieltä laulavana.
  • Kerrassaan taiturimaista
  • Tässä on pohjaa, sivistystä, tiiviyttä ja tuoreutta.

Taas alkoi matka- ja muuttokuume vavata, kun mietin, millaisia oman pahan olon oksennuksia olen äidinkielelläni nykyrunoudessa sattunut kuulemaan. Tässä sivuttiin Bachia ja Haydnia ja suuria menneitä runoilijanimiä mutta käsiteltiin kaikkea niin tuoreesti ja raikkaasti, että se oli virkistävää.

Illan jälkeen oli rennoksi hellitty olo. Ja aavistuksen kateellinen, kun silmäili sitä kirjastoa Goethe-Instituutissa.

Dalibor Markovic on mm. poetry slam -voittaja jokusen vuoden takaa. Lue lisää täältä.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *