Rakastan rappusia

Nämä portaat italiailaisessa ravintolassa Oslossa

Sain osakseni hyväntahtoista naureskelua, kun ystäväni oli menossa Ateneumin taidemuseoon ja käskin pysähtyä henkittämään sitä portaikkoa. En tiedä, miksi ne kauniisti kiertyvät, yhtä aikaa jylhät ja ilmavat portaat ovatkin niin mieleeni. Se itse museo on taideteos, joka kiinnostaa josksu enemmänkin kuin meneillään oleva näyttely. Kuvia esim. tässä KulttuuriKUU-blogin jutussa vuodelta 2016.

Yksi suuria huvejani matkoilla, vaikkapa vaeltaisin Helsingissä, minne ei ole niinkään pitkä matka, on kuljeksia katselemassa taloja, antaa silmän osua yksityiskohtiin ja ihmetellä kaihoisasti aikaa, jolloin rakennuksen ei tarvinnut olla suoraa lasipintaa, vaan varaa ja puhtia oli  väkertää koristeita vaikkapa ikkunanpuitteisiin.

En tiedä järin paljoa arkkitehtuurista tai tyylisuunnista, ja vaikka en pidä itseäni kovin käytännön ihmisenä, panen usein merkille, ovatko askelmat mukavat kävellä – onko korkeus sopiva niin, että astuminen on miellyttävää. Mitähän portaiden suunnitteluun tarvitaan? Porrasinsinööri tai askema-arkkitehti? Ottaako rakennuspiirtäjä ne huomioon? Nyt tämä pähkäily alkoi kiinnostaa. Onko joku teistä selvillä? Oletko vaikkapa rakentanut talon, jossa on portaikko, tai kunnostanut rintamamiestaloa ja suunnitellut, miten käyttäisit rappusten alle jäävän tilan?

Onko sinulla portaikkomuistoja, vaikkapa narahtelevien askelmien välttely kesämökilllä, kun hiippailet myöhään jonnekin? Missä ovat kauneimmat näkemäsi rappuset?