Perjantai on pahin

Harmikseni korkkarit eivät ole työkenkiä. Toimistossa menisivät sellaiset.

 

Puhutaanko viikonlopun alkajaisiksi vähän työstä?

Kerroin, että teen silppuduunia. Minulla on kolme, satunnaisesti keikkaluonteisena neljäskin, työnantajaa. Paletti on sikäli mielenkiintoinen, että osa työstä on fyysistä, toinen kysyy henkistä kanttia. Harvinaista kyllä en tarvitse työssäni käytännössä yhtään tietokonetta, vaikka muuten roikun verkossa kaiken valveillaoloaikani…

Ajoittain en tiedä, kumpi uuvuttaa pahemmin. Uskon ihmiselle olevan hyväksi tehdä ainakin jonkin verran fyysitä työtä, enkä tahtoisi sitä jättää kokonaan. Tuo toinen laji on tehtävässä, jonka nyanssit ovat hyvin herkkiä. Jos oikeat ihmiset kohtaavat, tuntuu, kuin ei töissä olisikaan, mutta sitten taas päinvastaisessa tapauksessa… et halua tietää.

Mikään pikkuhommista ei vastaa koulutustani. Oikeasti minun pitäisi åyöritellä tekstiä, ehkä sanakirjojakin. Nautin kirjoittamisesta.  Kukahan minulle sanaseppostelusta maksaisi?

Marras-joulukuun viikonloput ovat ihmeellisiä, sillä minulla on oikeasti viikonloppu eikä työvuoroja. Ryystän siis kannullisen teetä ja alan tointua.

Pari kuukautta aikaa ihmetellä ja toimia.

  • aikaa koota voimia, jotka tuntuvat käyneen kovin vähiin
  • aikaa suunnitella, mitä tietä etsisi muuta
  • aikaa kokeilla, löytäisinkö tien toiseen suuntaan tai
  • voimat jaksaa entisiä kuvioita, joihin palaan tammikuussa 2018

Ystäväni tietävät jo, että perjantaisin on turha ehdotella mitään. Perjantai on se työpäivä, jolloin aamusella upotetaan työhön fyysiset voimat ja iltapäivällä alkuiltaan saakka loput. Kotona haukkaan jotain ja köllähdän kissojen viereen.

No, ei hullumpi perjantai sekään.

Hyviä puolia hommissani on, että työt ovat vakituisia ja saan jonkin verran vaikuttaa työaikoihin.

Miten sinun viikkosi sujuu? Pääsetkö perjantaisin viikonlopun viettoon, vai onko työtä minä päivinä vain? Voitko valita työaikasi?

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *