Outo terveystarkastus vai sitä omituisempi asenne?

”Onpa omituista!”

Tavallisin reaktio, kun kerron äskeisestä käynnistäni työterveyshoitajan juttusilla.

Tuli taannoin mieleeni, että työterveys olisi ehkä hyvä pitää ajan tasalla. Olin loppuvuodesta kaksi kuukautta palkattomalla vapaalla yhestä pikkusilpusta samalla kun pidin muut osa-aikatyöni. Lähetin sähköpostia työterveyshoitajalle, ja paluupostissa tuli tiedustelu, haluaisinko tulla käymään. Se voidaan tehdä kuulemma vajaakuntoisen terveystarkastuksena, vaikka määräajoin tehtävään tarkastukseen vielä jokunen vuosi onkin.

No juu. Kyllä minäkin luulin, että tulisi lähete verikokeeseen. Vaikka viimeksi kaikki oli kunnossa; sukurasitteesta huolimatta verensokeri hieno ja kolesteroli ok, arvelin, että katsottaisiin kumminkin hemoglobiini ja muu, ehkä kilpirauhaskokeen tarvekin puitaisiin.

Mutta se olikin jutteluaika! Lähtökohtana se, miten elämä yleensä nyt menee, mitä kaikkein mieluiten haluaisin tehdä, onko työni sittenkään minulle oikea ala, ja mitä muutoksen perustaksi tarvittaisiin.

Kävelykilometrejä päivään kertyy sen verran, että kaipa moinen osoittaa minun olevan fyysisesti kunnossa. Käynnillä tehdyn testin mukaan en ole masentumut, enkä sitä itsekään nyt epäile. Testissä tosin kysyttiin semmoisia, että onko toivo mennyt. No en tietenkään toivoani ole menettänyt! Keinoja toiveiden saavutamiseen perään enemmän.

Mieluisimmaksi työksi mainitsin matkailun. En edes matkakirjoittamista, enkä varsinkaan sitä, että haluaisin kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa. Matkailu sentään kuulostaa työltä, jossa voisi jotain tienata.

Tänä vuonna olen ansainnut luovalla kirjoittamisella kymmenen senttiä. Kirjoitin kosmetiikan verkkokauppaan tuotearvosteluksi tarinan, jossa on henkilöitä ja tapahtuma. Vaikkei se ollut tavanomainen tilasin ja kokeilin ja tykkäsin -kuvaus, se näköjään hyväksyttiin  ja julkaistiin. Sain 500 kanta-asiakaspistetttä, jotka merkitsevät kymmensenttistä tililläni. Että jepjep, jos sijoitan viisitoista euroa ja tienaan kymmenen senttiä, niin äkkiäkös tuossa on yksi verkkokauppa testattu läpi…

Kertoilen ystävilleni käynnistäni työterveyshoitajan pakeilla. Kolme neljästä vastaa mainintaani jutteluajasta, että onpa outoa ja enkö saisi kuitenkin lähetettä pieneen verenkuvaan.

Kiinnostavaa on, että jotkut näistä kommentoijista ovat saaneet jutteluaikoja terapeutilta. Luulisi heidän ymmärtävän myös henkisen ja tunneperäisen terveyden hoitamisen näkökulmaa. Mikähän siinä muka on omituista? En ole saanut kysytyksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *