Ninnin suihkuverhot

Olen tainnut kertoakin jotain siitä, millainen kotitöiden jako meidän kolmen kesken vallitsee. Minä tietenkin olen palveluskunta, mutta kissoillakin on omat vastuualueensa. Peppi on kukkienhoidon ja muiden istutusten ehdoton yksinvaltias, minkä vuoksi kodissa voisi korkeintaan olla kaktuksia, nekin betonisia.

Ninni puolestaan on pyykkivastaava. Itse asiassa koko ystävyytemme alkoi pyykkikysymyksestä, kun vuosia sitten olin ensi kertaa hoitamassa kissoja niiden edellisessä kodissa. Yöpaita jäi sängylle, ja siitä Ninni sen löysi – sekä yöpaidasta ihanaa hikeä, jonka kanssa piti otella vimmatusti. Sen jälkeen me oltiin kavereita.

Jos pyykkipussiin kertyy kovin paljon kuormaa, Ninni kaataa säkin, levittää vaatteet pitkin ison kylpyhuoneeni lattiaa ja makaa syyttävän näköisenä suu mutrussa niiden päällä. Että etkös voisi kummata parin naapurin nimet pois siitä pesutuvan listasta ja tehdä tälle kasalle jotain.

Niinpä olen alistunut selittämään pyykkituvassa juoksennellessani, että pesen pyykit, jotta kissat voivat tiputella uusia karvoja puhtaille vaatteille. (Pitää varmaan kirjoittaa erillinen siksi vain, että kissat -postaus. Niitä asioita on arjessa aika paljon.)

Vaan vallan uutta oli luts-luts-nassutus eräänä aamuna. Oikein piti mennä katsomaan, mistä se kuuluu.

Ninnin suihkuverhot

Kuivumassa olevien pyyheliinojen lomasta kurkisteli Ninni aamupesulla. Peruseellinen perkaus olikin käynnissä, jotta ”uudet karvat puhtaille pyykeille” toteutuisi oikein kunnolla.

Rentoa viikonloppua; koettakaahan tareta! Minulla kuluu pari iltapäivää töissä. Jääkaapissa valmiit keitot ja kissat varmaan pitävät sängyn nukkumakunnossa.

6 ajatusta aiheesta “Ninnin suihkuverhot”

  1. Hmm… täytyy kyllä sanoa, että ihmiset eivät ymmärrä juurikaan mitään hajujäljistä.
    Täytyyhän jokaisessa vaatteessa olla pari haujälkeä ja muutama karva, että lajitoverit tietävät, että tämä palvelija on jo varattu. Jos ei näin olisi, niin voisi käydä niin, että joku toinen voisi pyrkiä meille asumaan.

    Ehkä ne vähitellen oppivat, kun jaksaa vain kärsivällisesti opettaa.

    Terveisin

    Ella & Kissa Stravinski
    kuningatarkissa ammattikissa
    Tädin eläintarha

    1. Niinpä! Kyllä voi palveluskunta olla kovapäistä, vaikkakin helläsydämistä tavallaan. Mistä tuostakaan tietää, missä se pyyhkeitään venyttää. Ainakin usein kuuluu mutisevan joistakuista, jotka olisivat pyyhkeiden antamisen tarpeessa.

      Tavallaan kyllä se ymmärtää hajujakin. Kuuluu joskus höpisevän parvekkeen alla, että otas nyt kunnon hajukartta, niin tunnet vastakin. Ja kertoo juttua naapurin koirasta, joka ei työhajun (moottoriöljy ym.) takia tunnistanut ennen kuin palvelija alkoi puhua ja sitten koirakin reagoi ja älysi tervehtiä. (Me ei piitata koirista, mutta tuosta hiekankantajasta tulee ihan pöhlö, vaikka se näkisi fasaanin tai marsun.)

      Peppi, ruokakippojen valtias ja Ninni, pyykkivastaava

  2. Aha,
    että samanlainen sekopää sitten teilläkin.
    Heti valmiina lepertelemään kaikille hämähäkkiä suuremmille.
    Pitää olla varuillaan, että eivät keksi ottaa lisää väkeä.

    Tällä meidän Tädillä on ollut sakemanni ja viimeksi joku
    sekarotuinen koira ja kaikkia muitakin.
    Kissojakin on ollut useampia.

    On muuten vielä koiran tuoksua täällä, vaikka Täti sanoo pesseensä kaikki paikat, mutta kyllähän sen nyt haistaa. Ja senkin haistoin, että Täti oli ulkona käydessään silittänyt ainakin kahta tai kolmea koiraa.

    Terveisin

    Ella & Kissa Stravinski
    kuningatarkissa ammattikissa
    Tädin eläintarha

    1. Me ehkä kelpuutettais pari fasaania… Melkein hännät meni solmuun, kun nähtiin niitä ikkunasta ekan kerran. Itse jäkätetään kyllä myös hämähäkkiä pienemmille. – Peppi ja Ninni

      Ällistyttävää kyllä tuoksuanalyysiä tekee enimmäkseen hellyyskuningatar Ninni, mutta ei niinkään tien päällä rapsutelluista elukoista vaan siitä, mitä palveluskunta on syönyt. Jos vaikka suklaata tai lohta, niin on melkein puoli kuonoa tungettava suuhuni. Peppi kiinnostuu ruuan tuoksuista lautasella tai kattilassa. – Ananas

  3. Ai totta!
    Tuota me ei hoksattukaan.
    Kyllä parviäly on vaan niin hyvä!

    Tähystyspartsin lasit voisi jättää auki, jos pari kaupunkilaistinttiä tulisi visiitille, saataisiin vähän vaihtelua ruokavalioon.

    Terveisin

    Ella & Kissa Stravinski
    kuningatarkissa ammattikissa
    Tädin eläintarha

    Meillä on täällä vähän mielenkiintoisia juttuja, kun kissat ovat olleet
    uudessa kodissa nyt kohta kuukauden.
    Vallanjako on mennyt uusiksi ja päivittäisiä voimannäyttöjä on ollut.
    Mikä positiivista en ole katsonut TV:stä kun uutiset, kun kissoissa on niin paljon seurattavaa.

    Terveisin

    Täti
    kissojen palvelija
    Tädin eläintarha

    1. Päivän parhaat naurut saa ehdottomasti siitä, että tuijottelee kissojen touhuja. Huomasin blogistasi, että lukuaikaa tulee sen varjolla, että on sitten syli- ja silitysaikaa.

      Eivätköhän ne lauman suhteet siitä muotoudu. Kun olin tokaluokkalainen, meille tuli koulun pihassa pyörinyt kulkukissa, jota ei tietysti joulukuussa loman alkaessa voinut jättää kylmään. Entuudestaan oli koira. No, kissa marssi sisään, läväytti kerran koiraa kuonolle viisipiikkisellään, ja välit olivat selvillä ja kunnosssa siitä pitäen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *