Minullakin on nyt viikonloppuja

Viikonloppu! Viime vuosina se sana ei ole merkinnyt oikein mitään, ei varsinkaan samaa kuin monille muille. Noin joka toinen on kulunu duunissa, ja minun vapaapäiväni on ollut lähinnä maanantaisin… Mikä on tietysti kivaa sekin.

Nyt kun pahimman pikku silppuduunin päättymisestä on kuukauden päivät, huomaan jo, että jaksan paremmin. Kiukuttaa vähemmän… Elämä on tietysti niukkaa, mutta osaan kokata vähästä hyvää, ja henkisten voimien elpyminen merkitse niin paljon! Ja se, ettei koko viikko torstaista sen loppuun tunnu kuluvan kolmen kilometrin työmatkan kipittämiseen.

Vaan nytpä kuulin eilen, että toinenkin pikku työni päättyy. Avustettavani kunto on muuttunut niin, ettei minun hommani vastaa enää tarkoitustaan.

Kuukauden päästä on jäljellä enää pieni siivoustyöni. Sen tuntimäärää voin hiukan kasvattaa, mutta yksinään se ei riitä hengen pitimiksi. Jotain tarvitsisin lisäksi.

Kyllä, minulla on se opinto-oikeus Jyväskylän yliopiston avoimessa suoritettaviin museologian perusopintoihin. Arvatkaapa, onko yhtään opintopistettä vielä! Olisiko keväällä vihdoin voimia… Opinto-oikeus kestää elokuulle.

Olo ei vielä ole kovin huolestunut, vaikka turhan hyvin muistan vastaavan tilanteen muutaman vuoden takaa, ja miten onnettoman tiukille pelkän yhden pienen duunin varassa nilkuttaminen veti. Jospa jotain tällä kertaa löytyisi nopeammin kuin silloin.

Siinä tiivistetyt kuulumiset. Miten teillä menee?

4 ajatusta aiheesta “Minullakin on nyt viikonloppuja”

  1. Toivottavasti löytyy jotain lisätienistiä! Ja paras olisi että löytyisi jotain mieluista hommaa. Oma jaksaminen ja hyvinvointi on tärkeimpiä asioita, mutta se vaan on niin totta että syödäkin pitää. Ja sen lisäksi pienet irtiotot jonnekkin on aina tervetulleita.

    Itse olen lomaillut päivystysvapaiden antamissa puitteissa jo viisi viikkoa, vielä yksi edessä. Kolme tästä meni Etelä-Afrikassa ja nyt olen vain kotoillut, mitä olen huomannut kaipaavani aina välillä. Akut latautuu.

    1. Kiitos! Tuollainen on ihana työrytmi, että saa välillä olla kunnolla vapaana ja vain olla. Sitä tarvitsee.

      Kaveripiirissä on joskus pohdittu vanhaa agraarikulttuuria, missä heinäaikaan ei muuta tehtykään kuin töitä mutta talvi oli lepoaikaa, haravan piitä saattoi päreen valossa vuoleskella. Nykyään kun pitäisi olla tehokas 24/7, niin kenen pää sen muka kestää…

  2. Onpa ihanaa, että voimat ovat karttumassa silpun jälkeen! Mutta harmillista, että joudut taas pohtimaan ja stressaamaan uusia kuvioita. Niitä mäkin kelailen, mutta onneksi on vielä aikaa. Sitten kun olisi vielä kärsivällisyyttäkin! =) Mua helpottaa kuitenkin aina ajatus keväästä ja kesästä, jota kohti ollaan menossa. Toivottavasti se tuo mielenkiintoisia juttuja meille molemmille!

    1. Kiitokset ja toivotaan näin! Tiedän ainakin pari otusta, joiden mielestä lisätorkut eivät ole koskaan hullumpi vaihtoehto.

      Onneksi valo kasvaa ja talvinen jäätikkö sulaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *