Matkan jälkeen – kyynikon kiitollisuuspäiväkirja.

Onko teillä lomaltapaluumasennusta? Ahdistaako takaisin tuleminen, vai onko aina kiva saapua matkalta kotiin?

Minulla paluukiukutus alkaa kerta kerralta varhemmin, tällä kertaa Barcelonassa Tukholman-koneeseen noustessani. Olin taittanut kotimatkasta vasta noin puolet Teneriffalta mantereelle, ja luvassa oli vielä yksi yö lähellä Arlandan lentokenttää, kun koneeseen kävellessäni mietin, että ei hyvää päivää. Taas sinne pohjoiseen ja kylmään.

On niin perin hämmentävää, kun valkoinen puissa ei olekaan lunta…

 

On takaisin tulemisessa silti hyviäkin puolia. Jos seuraat Ananasaikaa Twitterissä, olet jo nähnyt parhaat palat. Kyynikon kiitollisuuspäiväkirja kartutti havaintojaan.

#1 Olen ollut jo monta päivää Suomessa, eikä v-i-e-l-ä-k-ä-ä-n  ole flunssaa.

Tämä on oikeasti hämmästyttävää, sillä aiemmat aurinkolomakokemukset ovat aina johtaneet lopputulemaan, että minä etelän ansarikukka en arktisia oloja kestä, vaan sairastun. Tällä kertaa näyttää siltä, että tauti olisi jo ehtinyt itää, jos olisi tullakseen.

Asiaan saattaa tietysti liittyä se, että…

#2 Kun aurinkoloma on huhtikuussa, lämpötilaero on vain parikymmentä asteta.

Esittelin Teneriffalla asuville tai etelämpää kotoisin oleville lomailijoille lumikuvia. Kaunista ja kamalaa. Tuolta lähdin, kyllä nyt on lämmin, vaikka on vain +16 C. Vasta loppuviikosta pilvinen aamu sai etsimään puuvillaneuletta. Talviturkin villasukat jouti uittaa meressä.

Sattui hyvin valittu viikko. Suomalaiskaverien viestit tulvivat yöpakkasta, lumisadetta ja liukkautta. Jokunen aurinkoinen päivä ilmeisesti tännekin sattui, sillä kinokset – tai no ei sentään, mutta KADUT olivat sillä aikaa sulaneet. Ja kun tulin 27 asteeta kahdeksaan tai kymmeneen sen sijaan että olisin keskitalven tapaan tullut miinus kahteenkymmeneenseitseemään, sopeutuminen on ehkä hivenen helpompaa.

Bussilla Helsinki-Vantaalta kotikaupunkiin jasiitä tutuimmalta bussiasemalta kipaisu töihin, reteesti pyykit repussa. Uuden loman tienaaminen kelpaa kummasti motivaatioksi…

Edellisen ¤kyynikonkiitollisuuspäiväkirja-jutun voit lukea tästä.

 

 

 

 

2 ajatusta aiheesta “Matkan jälkeen – kyynikon kiitollisuuspäiväkirja.”

  1. Kyllä, kärsin joka matkalla lomaltapaluumasennuksesta. Toki on ihanaa päästä kotiin kissojen luo – ja niitä tulee aina järjetön ikävä – mutta tykkään olla reissussa, ja loma menee aina liian pian. Meillä on vaikka kuinka monta kuvaa musta eri kohteissa viimeisen aamun murjotusilme naamallani. 😀 (Usein vielä peukut alaspäin.) Onneksi tulee aina uusia lomia!

    1. Lohdullista kuulla! Tauti tuntuu pahenevan kroonistuessaan… Oireet ilmenevät aina varhemmin. Kuinkahan pitkä pätkä pitäisi pysyä muilla mailla, jotta alkaisi kaivata takaisin (siis paitsi kissoja)?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *