Lea – Aviadorin uutuusromaani on ilmavaa ja selväpiirteistä kerrontaa

On hassua mennä tapaamaan kirjailijaa. Ihmistä, jonka muutenkin jo tietää, mutta päivän kohtaamisen syynä on kirjailijahaastattelu. Tapasin Ritva Hellstenin vuosia sitten kotikaupunkini kulttuurielämässä, ja myöhemmin ilmeni, että hän kirjoitti kirjaa. Ja sitten, että toinen oli työn alla.

Aviadorkustantamo ilmoitti sähköpostiin kevään 2018 uutuuskirjasta muutama viikko sitten. Ritva Hellstenin Lea olisi saatavilla arvostelukappaleena. Tilasin oikopäätä! Kirjailijan tiedän, saako tehdä jutun?

Posti tuli vähän ennen matkaa, joten sain kirjakirjan mukaani palmun alle. Jo PDF-tiedoston ensi rivit olivat koukuttaneet minut tarinaan, ja painettu kirja oli analyysikierroksella vähintään yhtä maukas lukuelämys.

Kunnon kertoja jättää tilaa lukijalle

Ritva Hellsten ei selitä tapahtumia tukkoon. Nautin kunnon kertojista, vaikkapa sellaisista kuin Anne Tyler tai Elias Canetti, – että lukiessani alan kuvitella tapahtumia ja maisemia, näen ne silmissäni, ja samalla pohdin, kysyn ja kyseenalaistan. Aprikoin, miten tunteet ketjuuntuvat, ja mitä taustoja on jonkin teon tai reaktion pohjana.

Leaa kuvaillaan kustantamon kotisivuilla ja kirjan takakannessa oivaltavaksi romaaniksi naisen havahtumisesta menneisyyteensä. Romaani on myös ajankuva, jonka välähdykset kattavat monta vuosikymmentä. Lukunäytteen saat tästä.

Raapustin muistikirjaani aika monta mietettä, kun tuumiskelin henkilöitä ja heidän maailmaansa. Nuori Lea on toiveikas ja oivaltava, tuntuu tähtäävän korkeammalle tai toisaalle kuin pikkurouvan elämästä haaveilevat luokkatoverit. Hän haluaa eteenpäin siitä, mihin hänen vanhempansa ovat tyytyneet, eikä suostu jäämään uhriksi. Mikä hänestä elämän mittaan kuitenkin tekee marttyyrin? Latistaako arki elämän toiveet? Osoittautuvatko tyttäret pettymyksiksi, kun eivät suostu siihen elämään, jonka äiti on heille suunnitellut? Tekeekö Lean marttyyrius tyttäristä uhreja? Nämä näyttäisvät onnistuvan livahtamaan pakoon omannäköiseensä elämään. Ja aviomiehen alkoholismi on varmasti koko perheen sairaus.

Lapsemme eivät täytä toiveitamme. Ne mokomat ovat omia yksilöitään ja tahtovat muita asioita kuin vanhempansa lapsuusvuosinaan olisivat toivoneet.

Ritva Hellstenin Lea ilmestyi Aviador Kustannukselta keväällä 2018. Tapasin kirjailijan Kotkassa.

Ritva Hellstenin ajatuksia kirjailijan työstä

Mikään ei kiehdo minua enempää kuin pohtia kirjoittamista ja kirjailijan työtä. Emme sopineet haastattelukysymyksistä tai keskustelun kulusta etukäteen, ja olin laatinut muutaman kysymyksen aihepiiristä, mikäli emme päätyisi analysoimaan kirjaa.

Ritva Hellstenin yöpöydällä on aina vihko ja kynä. Tunnistan niin hyvin ilmiön: unissaan alkaa pursuta ideoita. Haastattelupäivän aamuna heräsin siihen, että olin nähnyt unta Lea-romaanin erilaisesta loppuratkaisusta. Jotenkin se liittyi rakenteeseen, ja hoin itselleni yhtä sanaa, joka minun piti herättyäni muistaa – mutta kun havahduin unenpöpperöstä tajunnan tasolle, ajatus oli kadonnut.

Kirjan työstövaiheessa yöpöytävihkoon ilmaantui ”poista tuo sana” -tyyppisiä muistiinpanoja. Kustannustoimittaja oli teettänyt joltisenkin määrän työtä, kuin maan muokkausta, mutta ulkopuolinen näkökulma oli hyvä.

Kysyin myös suomentajana työskennelleeltä kirjailijalta, vaikuttaako kääntäjän työ kirjoittamiseen. Kääntäminen ei tietysti ole vapaata kirjoittamista, ja Hellsten on suomentanut tietokirjoja. Mutta kaikki kielen hiominen ja kaikenlainen kirjoittaminen on tärkeää. Myös päiväkirjan tai luovan kirjoittamisen harjoitusten, kuten aamusivujen kirjoittaminen. Luova kirjoittaminen on Ritva Hellstenille soljuvaa ja vapaata, parasta oman kirjoituspöydän ääressä, kun näkee meren ja horisontin.

Kirjailija haastattelee bloggaajaa

Olipa Ritva Hellstenilläkin kysymys minulle: Tivasin, onko Lealle luvassa jatkoa, ja kuulin, että Unton äidistä on pieniä katkelmia odottamassa. Mutta kenen henkilöhahmon tarinan minä haluaisin seuraavaksi lukea?

Kysymys on kiehtova, koska tarina herättää monta mielihalua. Unton tarina vaikkapa hänen äitinsä kokemusten kuvaamana olisi kiinnostava. Yhtäältä rento ja varma mutta kuitenkin rikkinäinen mies – mikä siihen johti? Lean tyttäristä Mirja jää melko lailla sivuhenkilöksi kirjassa, mutta välähdykset ovat teräviä läiskähdyksiä, kuin kaiverrus, tussipiirros tai grafiikanlehti. Mirjan vino hymy, kun lopulta Lealle valkenee se, minkä kaikki toiset tuntuvat tietävän, tai tyttären tuiskahdus siitä, miten paljon Martta-siskosta välitettiin, kun tämä asui vielä kotona.

Kuvittelen Mirjan kapean olemuksen, kun hän kävellä viuhtoo äitinsä ohi. Näen terrakotan väriset hiukset ja pitkäthousut ja vaalean puseron, täyteläisen mutta vinon suun ja syrjäkareisen silmäyksen. Tahtoisin tietää tytöstä lisää.

Romaani on Lean ja Martan tarina. Martta on murretuin värein maalattu hahmo, miltei laveeraus. Missä hänessä on särmä, joka sai valitsemaan omannäköisen ja onnellisen elämän?

Haluaisin lukea novellikokoelman, josta punoutuu kokonaisuus, kun vuorotellen äänessä on joku Lean henkilögalleriasta.

Ritva Hellsten, Lea. Ananasaika-blogin lukijat saavat alennusta Aviador Kustannuksen verkkokaupasta 18. – 31.4.2018. Tilausohjeet jutun lopussa.

Jos haluat tutustua Lean tarinaan ja perheeseen, saat blogini seuraajana 15 % alennuksen huhtikuun loppuun mennessä. Tilaamaan pääset tästä. Alennuksen saat, kun lisäät koodin ANANASAIKA kuponki-kohtaan ostoskorissa ennen maksamista. 15  % alenus on voimassa 18. . 31.4.2018. Minä en saa ostoksestasi alennusta, ainoastaan blogijuttua varten oman kirjan arvosteltavaksi.

*  Hellsten, Ritva 2018: Lea. Romaani, 254 s. Aviador Kustannus. Saatu blogia varten kustantajalta arvostelukappaleeksi

*  Tapasimme kirjailijan kanssa Kotkassa Pub Albertissa. Nautimme lounaan minun laskuuni.

*  Ensi viikon kirjallisessa keskiviikossa juttu Aviador Kustannuksesta ja kuinka Ritva Hellsten sai Lea-romaanilleen kustantajan.

 

2 ajatusta aiheesta “Lea – Aviadorin uutuusromaani on ilmavaa ja selväpiirteistä kerrontaa”

  1. Varmasti kiinnostavaa päästä keskustelemaan kirjasta heti tuoreeltaan kirjailijan kanssa – ja hymyilin tuolle, että päädyit itsekin haastateltavaksi. Onhan kysymysten esittäminen superkiehtovaa myös toiseen suuntaan! 🙂 Tämä postaus täytyisi lukea uudestaan sitten, kun on lukenut itse kirjan. Olen ollut vähän huono lukemaan viime aikoina, mutta ehkä tästä taas reipastun jossain vaiheessa.

    1. Kirjailijakin innostui analyyseistämme. Juttu taisi tosiaan jäädä vähän hämäräksi siltä osin, että en kertonut juonesta tai tapahtumista oikein mitään. Kirja on näppärä luettava, kun tapahtumat on kuvattu jotenkin selkeästi mielestäni. Mutta joku kuului moittivan muka hidasta etenemistä… No, mä olen hidas.

      Haastattelutilanteeseen vaikutti varmasti se, että olemme hyvänpäiväntuttuja kaupungilta ja jutelleet myös kirjailijan aiemmasta teoksesta (Orvot, ilmestyi nelisen vuotta sitten Ntamosta). Keskustelime paljon palautteen merkityksetä kirjailijalle, ja hauskaa oli saada palautetta myös lukijana ja pohtia tulevia kuvioita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *