Kukkamies tanssii

Kauan, kauan sitten oli suuressa pohjoissuomalaisessa kaupungissa pikkuruinen kukkakauppa rautatieaseman vieressä. Kaupassa työskenteli mies, joka teki kimpun ostamisesta juhlahetken.

Astuin sisään ja selitin, millaiselle vastaanottajalle kimppu olisi menossa. Ehkä lempitädille, ystäväperheen kahvikutsuille, kissataloon. Siihen aikaan ei usein kukkia kotiin ostettu, omaksi iloksi.

Kaupassa työskenteli mies, jonka silmät seurasivat tarkasti asiakkaan katseen suuntaa. Hän poimi kukkavarren maljakosta ja alkoi tanssia ympäri kauppaa. Pikkuriikkisen putiikin seinät laajenivat, muutaman neliön lattia kasvoi näyttämöksi.

”Voisi aloittaa tästä”, ensimäinen kukkanen tuli kimpun peruspilariksi. ”Siihen sopisivat tuollaiset.” Kukka sai seuraa. ”Ja sitten voisi lisätä vähän tätä.” Lopuksi vihreät.

Kimppu ei koskaan ollut tavanomainen. Joka kerta se oli harmoninen ja iloinen. Ja mies rakensi sitä niin, että ostajasta tuntui kuin olisi itse saanut lahjan, vaikka toiselle oli kukkia viemässä. Moninkertainen antamisen ilo parhaimillaan.

Minulla oli siihen kukkakauppaan matkaa kymmenen kilometriä, mutta käytin sitä mielelläni.

Sittemmin mies katosi kaupasta. Nyt myymässä kökötti kaksi vanhaa ymmärtämöntä tätiä. Ehkä he olivat sisarukset – yhtä harmaat, yhtä nahkeat, yhtä nuivat ja uteliaat. Olinko opettaja? (Kauhistus, en taatusti, olisin silloin vielä sietämättömämpi.)

Halusin ostaa vaaleanvioletiksi värjätyn ruusun. Sillä kertaa jopa kotiin, omaksi ilokseni kauniinsävyisen kukan. EIVÄTKÄ TÄDIT SUOSTUNEET MYYMÄÄN, koska heidän mielestään se oli ruma.

Olin niin kiltti, että itseänikin raivostutti. Halusin sanoa, että teillä on kukka, minulla lompakko, teidän on saatava katteet ja minun kukka. Laatikaa minulle kimppu!

Sen sijaan äänestin jaloillani enkä enää käyttänyt mokomaa murjottajakauppaa.

Mikä teillä on paras kukanostokokemus?

*** Tämä kirjiotus on osa Mansikkatilan mailla -blogin #kukkailottelua. Voit linkittää oman #kukkailottelua-kirojituksesi tänne tai osallistua Instagramissa merkitsemällä kuvaasi #kukkailottelua @mansikkatilanmailla. Muistathan, että aihetunnistetta voi seurata Instagramissa. @ananasaika on Instagramissa.

Muistojeni kukkakauppaa ei voi verratakaan nykyisen kotini lähellä olevaan, valkoisia törökkejä myyvään puotiin.

4 ajatusta aiheesta “Kukkamies tanssii”

    1. Kiitos!

      Onhan se konsepti tuokin. Kissat saivat kaupasta eilen uuden rönsyliljan. Peppi kehräsi jo kun avattiin pakettia.

  1. Oih, miten runollisesti kuvailet muistojen kukkakauppaa!<3 Ihana paikka!<3 Ja ymmärrän täysin, miksi vaihdoit kauppaa sittemmin. Ihan käsittämätöntä on noiden yrmyjen tätien toiminta!
    Mulla on pari lempikukkakauppaa, vilahtelevat usein mun postauksissa. Ihan tanssien ei niissä kimppuja tehdä, mutta molemmat kauppiaat tuntevat makuni ja tyylini erittäin hyvin ja osaavat solmia kimppuja just mulle! Toisinaan myös toivon, soitan, ja saan, mitä haluan, edellyttäen, että on juuri niiden kukkasten aika.:) Joka kerta kyllä poistun kukkakaupasta jalat hieman maan yläpuolella.<3

    1. Ihanaa, että ymmärsit! En ole muistanut juttua pitkään aikaan, mutta #kukkailottelua-mietteet ovat saaneet kertaamaan kukkamuistoja, kun sattuneesta syystä (ne tuhannen nelitassubotanistit) ei oikein paljon kotona uusia synny.

      Hienoa, että myös kukkakaupasta saa tuollaisen henkilökohtaisen paikan, missä voi asioida niin, että toiveet kuullaan. Ihanaa varmaan sekä yrittäjälle että asiakkaalle, kun palvelu ja haaveet kohtaavat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *