Kissarassun sunnuntaisäikäys

Ninni-riepu ei saa edes nukkua.

Kyllä on kissarassun elämä kovaa. Ei tässä koiranelämässä ole kissanpäiviä.

Ajatelkaa nyt, uinailin kauniilla kerällä palveluskunnan jaloissa.

Ensimmäinen häiriö tuli siitä, että oli muka liian lämmin. Kiskoi ja venytti minut kerältä pitkulaiseksi tuo hiekankantaja, joka jostain syystä oli kerrankin kotona toimittamassa patjan virkaa. Vaan ei se osannut olla kissan patjana, vaikka aina työtöihin mennessään huikkaa minulle ja Pepille, että pitäkäähän peti nukkumakunnossa.

Niin kuin me on lämmitetty ja pehmustettu lakanoita hienosti uusilla puhtailla karvoilla! Ja meillä on Pepin kanssa omat työvuorot, että kumpi milloinkin hiekankantajan vieressä/päällä/jaloissa/tms. nukkuu. On ihan läpsystä vaihto, että kun toinen hyppää alas, toinen tulee.

Joskus me tehdään Pepin kanssa tuplavuoro. Silloin Peppi tulee jalkapaikkaan nukkumaan kerälle ja hurisemaan, minä taas nojaan häntäpään hiekankantajan leukaan ja pidän katseen varmistamassa, että voin tarkkailla, hyppääkö vielä joku tänne.

Siinä on kuunneltava kaikenlaista ”Kuka on annan hurinakissa?”, ”Ootko pikku myty-tyty-tytty”, ”Oma höpöpööpö” jne. ym., ennen kuin hiekankantaja vähitellen rauhoittuu.

Paitsi tänään se ei rauhoittunut. Olin juuri ehtinyt toeta siitä, että minut oli venytetty kymmenmetriseksi laiheliiniksi, ja kiskottu nuuskutettavaksi (hiekankantajala on puupölynuha, kuten aina keväisin. Luuleeko se, että kissasta voi askarrella rassin, jolla puhdistaa nokkansa?). Ja sitten se ennenkuulumaton tapahtui. Hieknkantaja ei ole yrittänyt tuota varmasti koskaan, ja me on sentäs tunnettu tosi kauan, ja asuttukin yhdessä melkein viisi ja puoli vuotta.

Se avasi kitansa ammolleen ja aikoi nielaista viattoman pikku kissan suuhunsa. Sinne olisin uponnut. Onneksi olen ketterä ja hoksaavainen ja pääsin hyppäämään pois.

Tyrmistynein terveisin,

Ninni

P.S. Se oli aivan viaton haukotus, joka ei uhannut kissaa mitenkään. /Anna

P.P.S. Niinhän sinä väität. /Ninni, sydämistyneenä

2 ajatusta aiheesta “Kissarassun sunnuntaisäikäys”

    1. Ninni ja Peppi ovat niin syötävän suloisia! /Anna

      En tiedä, mitä hiekankantaja oli syönyt, ehkä vanhan rotan. Kidan aukaisu oli pelottavaa. /Ninni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *