Kirjetuulella

Oletko sinä joskus sillä tuulella, että tekisi mieli napata kynä käteen, valita tai koristella kauniit paperit ja lähettää ystävälle vanhaa kunnon etanapostia? Minua kirjehinku vaivaa ajoittain, mutta sen tyydyttäminen käy kyllä suhteellisen helposti.

Aiemmin, ehkä viitisentoista vuotta sitten, keräilin kirjepapereita. Silloin niitä vielä löysi suhteellisen helposti kirjakaupoista, ja Tiimari ja Anttila kirjaosastoineen pitivät jonkinlaista valikoimaa. Olipa minulla myös vaihtokavereita. Tanskasta tai Saksasta tuli herkullisia arkkeja ja pakkauksiakin, ja vaihtoon lähti omista valikoimista toisen toiveiden mukaan.

Noita kokoelmia samoin kuin jokunen kirjekaveri on, vaikka osan papereista ja kuorista olen myynyt tai vaihtanut.

 

WhatsApp-viestit ystävien kesken ovat helppoja, ja Instagramista seuraa näppärästi, missä kukin viilettää. Siksipä yllätyskirje ystävältä, jonka kanssa juttelee yleensä muussa viestimessä kuin paperilla, ilahduttaa erityisesti.

Semmoinen ilonaihe pulpahti tällä viikolla kynnykselle. Kirjeessä oli pikku lahjakin, söpöt korvikset. (Siinä muuten toinen juttu: rakastan sujauttaa pieniä kapistuksia kirjekuoriin. Teetä, tarroja tai mitä vain kevyttä ja tarpeeksi litteää.)

Kyllä minä joskus kaipaan hanhensulan ja mustepullojen aikaa ja mietin, että olen syntynyt liian myöhään.

 

P.S. Muistathan, että voit seurata Ananasaikaa myös blogit.fi:ssä.

2 ajatusta aiheesta “Kirjetuulella”

  1. Tämäkin aihe on niin tuttu! Olin himokirjeenvaihtaja iät ja ajat, mutta jossain vaiheessa se sitten tyrehtyi – kiitos töiden ja harrastusten ja kaiken. Mutta vielä viitisen vuotta sitten mulla oli yksi kirjekaveri (itseäni 40 vuotta vanhempi Atlantin toiselta puolelta, ja koska kivoja kirjepapereita oli hankala löytää, koristelin aina tavalliset valkoiset paperit kiiltokuvilla ja ties millä. Täytyypä joskus yllättää joku vanhoista kirjekavereista ihan perinteisellä käsin kirjoitetulla kirjeellä, jonne voisi tosiaan sujauttaa jotain kivaa. Kiitos inspiraatiosta! 🙂

    1. Hauska ajatus! Voin tämän viikon kokemuksista sanoa, että on todellinen ilo, kun kuulee jostakusta, jonka kanssa ennen piti tiivistä yhteyttä. VAikka saamani viestit eivät nyt olleetkaan paperisia.

      Ja omaa kirjehinkua se tyydyttää ja ilahduttaa vastaanottajan varmaankin aina. Iloa ja intoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *