Kahvikummastelua

 

 

Indonesialainen kahvi vei kielen ja sydämen (Kuvan tuotteet saatu #matka2019-messuilla Indonesian osastolta. Olin messuilla bloggaajapassilla.)

(Hups, kerkesi vuorokausi vaihtua, vaikka meinasin, että sopisi hyvin matkailumaanantaihin. Tämä on makumatka.)

Herkistyn usein kyyneliin, kun jokin on oikein hyvää ja kaunista, ja aiheutan hämmennystä. Olen oppinut. Kiiruhdan selittämään, että minussa menee piuhat vähän miten sattuu.

Niin meni matkamessuillakin tammikuussa, kun sain maistaakseni indonesialaista kahvia. Kahvilaatuja siellä on varmasti paljon, mutta tämä kasvoi kuulemma tuliperäisellä alueella, ja maaperä tietysti vaikuttaa kahvipapujenkin makuun, Juoma oli tuoksuvaa ja maku jotenkin vahva ja pyöreä yhtä aikaa. Ei yhtään kitkerä niin, että olisi kitalakea tökkinyt, mutta tarpeeksi tuhti, jottei tarvinnut arvailla, oliko mukissa kahvia vai mitä. Herahdin kyyneliin samalla hetkellä kun aistin ensimmäisen kulauksen, ja makuelämyksistä tuo reaktio syntyy harvoin. Sain perään uuden kupillisen ja hymyilevän älä itke -kehotuksen, vaikka messuosaston väki tuntuikin kestävän tunnekuohuni hyvin.

Sain maistiaispussin kotiin viemisiksi, enkä ole vielä raaskinut avata sitä. Se odottaa jotain erityistä nautinnon hetkeä.

Mistä minä nyt saan kahvia?

Elämyksellinen kahvikokemus on johtanut kummalliseen pulmaan.

Tietä olen tosin kulkenut jonkin aikaa. Piipahdellut pienpaahtimoiden tuotteita tai joka tapauksessa muuta kuin bulkkikahveja tarjoavissa kahviloissa aina Helsingissä käydessäni. Valinnut kioskillakin mieluummin Pauligin kaupunkikahvin kuin perinteistä merkkiä.

Kahvin ostaminen aiheuttaa nykyään päänvaivaa.

Syksyllä olin kauppareissulla kaverin kanssa, ja tämä huomautti kyseisen marketin tarjouksesta – neljä pakettia peruspaahtoa kympillä. Menin lankaan, ja kyllä kesti nieleskellä, jotta sain ne neljä paketillista uppoamaan maaruuni. Tavallisesti en ole ostanut juuri sitä merkkiä kotiin, ja muistin taas, miksi.

Ostan toki edullistakin kahvia, ja jos raaskin, hemmottelen itseäni vähän maukkaammalla. Pauligin kaupunkikahveja en ole vielä kotiin raaskinut hankkiä, vaikka silmäni viipyvätkin hyllyssä, kun vaeltelen kaupassa.

Viikko, pari sitten satuttiin taas ruokaostoksille samaisen kaverin kanssa. Toinen peruskahvi oli tarjouksessa. En ostanut, Tosin palkkapäivään oli hetki, joten ostoslista oli muutenkin lyhyt.

Tarjous kolmen paketin pompsista oli voimassa palkkapäivän yli, enkä saanut haetuksi järkevää kahvitarjousta kotiin. Ei vain maita enää sekään suomalaisten suosima merkki.

Niinpä talossa on nyt enimmäkseen teetä. Niissä on ainakin makua ja vaihtelua Kysyn itseltäni, ostanko maukkaampaa ja kalliimpaa kahvia vaikka sitten aniharvoin, kun kahvi saattaa pian olla harvoja ylellisyyksiä pöydässä.

Mitä sinä suosittelet? Onko sinulla vakituinen kahvimerkki, vai pelaatko hienosti papujen ja kahvikoniden kanssa? Vai etkö ole kahvinjuoja ensinkään?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *