Huomenna on se päivä

Onko teillä viikonloppuviikonloppu? Minulla kuluu töissä, mutta olen aika hyvillä mielin.

Torstaina blogiretkeltä palatessani mietin taas kerran, mikseivät kaikki työpäivät voi olla tällaisia. Tai miten pääsisin siihen, että olisivat.

Huristellessani aamusella bussissa Helsinkiin kirjoitin matkablogiin aiemmin luonnostelemani artikkelin. Päivä kierreltin Virolahdella tutustumassa paikkoihin ja herkuteltiin, ja kotiuduttuani loikoilin kissojen kanssa ja naputin Ananasaikaan jutun tuoreltaan. Ja nautin kaikesta mitä tein. Jaksoinkin, hyvin ja hyväntuulisesti.

No tänään perjantaina ei ollut hullumpi työpäivä, vaikka tavanomaista silppua olikin. Kaksi pätkää kahdelle työnanatajalle kahdella eri alalla.

Kuinka monta kertaa olen sanonut, että ymmärtäisin paremmin yrittäjän asiakassilpun kuin tämän pikkuduunista toiseen hilautumisen. Siihen muutaman kilometrin välimatkan rahjustamiseen se jaksaminen palaa. Melkein menee työmatkoihin yhtä paljon aikaa kuin työpäivään.

Olen asettanut itselleni päivämäärän. Työnantaja ei vielä aavista vaan sirkutti jotain kahvista. Tulee ehkä loppuvuoden muistaminen, saapa nähdä, onko suklaata vai villasukat,,,

Kyseessä on pikkuhomma, jossa on vai 30 työtuntia kuukaudessa. Ja työnantaja silppuaa ne joskus kahden tunnin pätkiksi, joita on neljäkin viikossa sen sijaan että voisin tehdä edes kaksi puolikasta työpäivää tai yhden kokonaisen viikoittain. Minusta tuntuu, etten enää muuta ehdi saati jaksa kuin taapertaa tuota kolmea kilsaa jompaankumpaan suuntaan.

Huomenna on se päivä. Aion sanoa itseni irti.

Tilalla ei ole vielä mitään. Siis mitään palkallista. Vähäsen työtä ja tuloa jää, ja mietin puoliksi surkeana, puoliksi tyytyvöisenä, että ei minusta ole sen vähänkään tienaajaksi, jos uuvahdan ihan tykkänään.

Jaksaminen, niin. Kirjauduin loppukesästä niihin museologian avoimen yliopiston opintoihin. Olen lukenut muutamaa opusta ja verkkosivuston linkkejä, kuunnellut luentoja verkossa, mutta ainuttakaan opintosuoritusta minulla ei ole. Koska jos en ole kipsuttamassa työhön tai töistä, lojun, luen ja nukun tai kirjoitan jotain, mikä ei ole yhtä pitkäjänteistä kui viisitoista liuskaa tiedekirjoittamista.

Huomenna on se päivä. Seuraava esitysjakso sarjassamme ”Ei elämä muutu, ellei sitä muuta”.

Ihanaa viikonloppua!

6 ajatusta aiheesta “Huomenna on se päivä”

    1. Kiitos kannustuksesta, Päivi!

      Jaksamispähkäilyyn on kuulunut se, että keväällä lopetin keikkatyöt siivousfirmassa- Pomo ei ollut mnoksiskaan, vaikka olikin arvostanut sitä, että minut sai nykäistyä remmiin aika lailla lennosta. Olinko ihan pikkuisen pettynyt siitä, että hän ei vaikuttanut pettyneeltä?

      Saas nähdä tätä huomista tapausta.

Vastaa käyttäjälle Päivi P. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *