Ei vain sähköisesti

Ynnäpää ei riitä laskemaan, montako muistikirjaa minulla on… Kuvan opus Kikki.k.

Katselen lumen peittämää pihlajaa ja keitän kissoille kalaa. Nälkäkurkimouku säestää puuhiani.

Sopivan talvinen päivä kaivaa paperinen muistikirja esiin.

Olen kirjoittanut päiväkirjaa toisluokkalaisesta, ja huolimatta bloggaamisesta, sähköisistä kanavista, kaikesta somesta haluan, että kalenterini on paperinen ja että minullaj on myös jotain, millä touhuta kynän kanssa. Tosin kynästäni tulee sanoja, ei piirroksia.

Haluan ehdottomasti, että laukussa on myös mukana pikkuvihko. Mistä sitä tietää, millaisen kuolemattoman ajatuksen keksii vaikka kauppareissulla. Turha kuvitella, että sen muistaisi kotiin päästyään, eikä aina tule käytettyä kännykänkään muistiota.

Uneni ovat toisinaan täynnä vauhtia ja juonenkäänteitä, ja niitäkin on parasta joskus kirjata muistiin ennen kuin nousee. Siinä se haihtuu, kun ottaa kymmenen askelta. Karisisipa väsymys aamuisin yhtä hleposti kuin unielokuvan muisto.

Ensimmäisen päiväkirjan sain äidiltä, kun hän meni sairaaalaan. Tosin päiväkirjasta tuli surutyön purkukeino vasta paljon myöhemmin, ja minulle se oli erittäin tepsivä. Tuska tai ilo, kun sen saa kirjoitetuksi pois itsestään, se tasaantuu selvästi. Jälkeenpäin lukiessani olen monta kertaa ihmetellyt, oliko se noin kova juttu.

Vanhojen päiväkirjojen lukeminen on ajoittain hauskaa, kunhan ei niihin liiaksi kiinni jää. Hyvä kuski vilkaisee säännöllisesti taustapeiliin mutta tajuaa, että tuulilasi on aina isompi. Eiikö niin?

Tosin päiväkirjoissani on paljon myös listoja, plus/miinus-arvioita, suunnitelmia… Ei vain muistoja, tunteita, pähkäilyjä tai muistiin raapustettuja keskusteluja, jotka myöhemmin haluan elää uudestaan.

Kotona pitää aina olla ainakin yksi aloittamaton muistikirja, niin että kun keskellä yötä keksii uuden hankkeen tai aihepiirin tai kirjoittaa edellisen täyteen, voi jatkaa.

Kuvan muistikirja on kesäalen löytö Lontoosta kikki,k:lta. Verkkokauppaan tästä. Jos olet planneriharrastaja, tunnetkin sen jo todennäköisesti.

Toinen ihana paperitilpehöörikauppa, jonka tyhjennän Tampereella käydessäni ja jonka verkkokauppa toimii myös erinomaisesti, on Se Hämeenpuiston Vihkokauppa. Ihanaa palvelua Sandylta!

Monta monituista muistikirjaa olen hankkinut Suomalaisesta kirjakaupasta. Linkki muistiinpanovälineet-välilehdelle.

 

Vaikea kuvitella, etteivät kynät ja muistikirjat kuuluisi elämääni, arkeeni. Toisaalta en ole oppinut tiivistämään päiväkirjan pitämistä niukkoihin kalenterimainintoihin. Kalenteri on minulla pikemminkin tapaamisten, työvuorojen tai toisaalta myös blogisuunnittelun yms. tekemisten listaamiseen.

Oletko kirjoittanut päiväkirjaa? Milloin ja miksi aloitit/lopetit? Ovatko salaisuutesi saaneet säilyä vai onko muistikirjasi joutunut vääriin käsiin? Jaathan tarinasi kommenteissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *