Camp NaNoWriMo huhtikuussa

Eilinen työmatkakävely ei tuntunut kovin keväiseltä: joko juutuin loskaan tai luistelin veden peittämällä jäällä. Kaduille ilmestyneet pop up -järvet eivät vielä vakuuttaneet minua siitä, että talvesta olisi päästy. Ja ainoat kukat ovat toistaiseksi patsaita:

 

Lieneekö kevään merkki…

Huhtikuussa tulee kuitenkin kirjoittajan kevät, kun Camp NaNoWriMo käynnistyy.  Kirjoittajien yhteisöllisyyttä verkossa, jos niin tahtoo, mutta kevympi kirjoitustavoite kuin jokavuotiset 50 000 sanaa marraskuussa. No, saahan sitä silloinkin jäädä vaikka 50 sanaan.

Olen koettanut keksiä mukavaa tavoitetta. Sanamäärän sijaan saa päättää vaikka ajan, jonka kirjoittamiseen huhtikuussa aikoo käyttää. Jos haluaa, leriiläiset jaetaan mökkeihin… En ole kokeillut osallistua ennen, joten en tiedä, änkeänkö pienryhmiin tai siis pyydänkö sivustoa lisäämään minut sopivaan virtuaalikamariin.

Luovaa kirjoittamista tekisi mieli, tietopohjaiseenkin olisi idea. Mistä se aika revitään? Duunia pari pitkää viikonloppua sunnuntaita myöten.

Toisaalta nyt olen saanut luovaa kirjoittamista taas auki. Camp NaNoWriMo olisi oiva tilaisuus joko naputella novelleja, olenhan pikemminkin lyhyiden tarinoiden ihminen kuin romaanikirjoittaja, tai myös kokeilla vaikkapa 10 000 sanaa. Minulle se olisi pitkä teksti mutta sanamäärä on pikemminkin pitkän novellin tai ehkä, en tiedä, jatkokertomuksen (?) mutta ei edes pokkarin.

Koneella on viitisensataa sanaa yhtä tarinaa, joka voisi olla tällä viikolla päättyvän kirjoituskilpailun teksti. Sekin pitäisi lihottaa vähintään kolminkertaiseksi, ja jos oleisin yhtään fiksu, menisin tekemään osan perjantain arkiduunesita alkta pois.

 

Äh.

Minkä kanssa te painitte tänään?

 

 

4 ajatusta aiheesta “Camp NaNoWriMo huhtikuussa”

  1. Aika kiva idea tuo virtuaalikirjoitusleiri, ja mahtavaa, jos se saa oikeasti ihmisiä istumaan alas ja kirjoittamaan. Mä en pidä itseäni mitenkään erityisen luovana. Musta ei pulppua tekstiä ihan tuosta vain, vaan useimmiten vain päätän, että nyt kirjoitan. Mies takavarikoi useimmiten kännykän, etten luuppaa Insta-Face-blogi-Snap-Insta-Face-kehää, ja kiristää, etten saa ruokaa, jos en ole kirjoittanut minimissään viittä lausetta lounaaseen mennessä. 😀 Nämä keinot tepsivät, ja tällä hetkellä tiedostossa on 46 000 sanaa. Lisää pitäisi tulla, mutta nyt näemmä luppaan täällä sun blogissa! 🙂 Tällaisia paineja siis tänään.

    1. Oho, mitä kiristystä! Ja minä kun olin luullut isikissiä kivaksi tyypiksi. Nyt siis paljastui, mikä on köyhien ja nälkää näkevien kirjailijoiden tausta: joku ei-kirjailija istuu padankannen päällä, joten ainoa, mistä voi ammentaa, on oma mielikuvitus!

      Eikös se ole ammattimaisen tekemisen merkki, että tekee inspiraatiota varsinaisesti odottelematta? Hyvältä kuulostaa tuo tapa ja tahti.

      Minä olen lyhyiden tarinoiden tekijä, joten tuo melkein romaanimittainen 46 000 saa nostamaan sekä hattua että hiukset pystyyn. Jospa Camp NaNoWriMo kiskoisi minustakin esiin jokusen sivun, huhtikuisessa tempauksessa kun voi kirjoittaa vaikka runoja, jos tahtoo.

      Kiva kun luuhaat blogissani! Luovaa ja rentouttavaa viikonloppua ja hurinoita Pepiltä.

      1. Isikissi on onneksi hyvinkin symppis tyyppi, eli ei tarvitse muuttaa mielikuvaa! 😀 Hänkin on muuten kirjoittanut työkseen ja siitä syystä tietää, että pahin kirjoittamisen tulppa on lykkäily. Hän aina sanoo, että on ihan sama, millaisia virkkeitä kirjoitan, kunhan kirjoitan jotain. Ja niin se vain menee, että kun aloitan homman, niin kohta huomaan kirjoittaneeni viisi sivua viiden lauseen sijaan. Ja sitten kelpaa lounastaa sädekehä pään päällä! O:-)

        Mäkin kirjoitan joskus lyhyitä juttuja, vaikka luontaisesti olen ehkä enemmän tekstimaratoonari. Loruja olen rustaillut hirmuisesti (enimmäkseen lapsille) mutta muutaman novellin ihan vain pöytälaatikkoon omia ajatuksia selventämään.

        Luovaa viikonloppua ja kirjoituskevättä sullekin! Ja kiitos Pepille hurinoista. Nyt on taas tauko päättynyt ja käännän aivot kirjoitusmoodiin. Jujukin kun asettui sopivasti viekkuun – ja se lähettää täältä lämpimiä nojailuja ja hempeää purr-purr-ääntä! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *