BookCrossing – löytämisen, lukemisen ja jakamisen iloa

Postin pakettivehkeestä löytyi kirjapino

Tiistaina tuli kirjapaketti. Pitkästä aikaa, koska en ole harrastanut kirjakerhoja, vaikka kirjakuormia muuten raahaankin jatkuvasti ympäriinsä kirjastosta, kavereiden kesken ja kierrätyshyllyistä.

Varsin mukava tapa seikkailla kirjojen ja niiden kierrättämisen maailmassa on bookcrossing. Minulla on ollut tunnukset hyvän aikaa, mutta aktivoiduin vasta äskettäin, kun Helsingissä käydessäni pari opusta sattui mukaan vakiovaihtopisteestäni, Kampin suutarien kierrätyshyllystä.

Onko kohdallesi osunut kirjaa, jonka tarrassa viuhtuu keltainen opus, jolla on kädet ja jalat, ja siinä lukee vaikkapa, että ilmainen kirja, lue ja vapauta minut? Muutamaan kirjan kohtaan on merkitty numerosarja, jonka avulla opuksen voi tunnistaa sivustolta. Siitä näkee, kuka alun perin teoksen on sinne kirjannut, mitä kirjasta sanotaan vaikkapa takakannessa, ja missä se on kulkenut. Toivomus on, että löytäjä kertoo havainneensa kirjan ja jättäneensä sen löytöpaikkaan tai ottaneensa sen mukaan.

Vanha sanonta toteaa, että kirjoilla on kohtalonsa. Siksi on mukavaa miettiä, missä oma vapautettu kirja vaeltelee, ja merkinnän voi tehdä, vaikkei rekisteröityisikään käyttäjäksi. Mutta toki uusista jäsenistäkin iloitaan.

On lukuhaasteita, luku- ja vaihtorinkejä ja kaikenmoista toimintaa ja hupia. Minä en ole osunut vielä miitteihin, bookcrossaajien tapaamisiin, mutta osallistuinpa yhteen juttuun.

Sivustolla muuan kirjanystävä ilmoitti, että hän tahtoo tyhjentää hyllyään, ja pyysi selaamaan saatavilla olevista kirjoistaan, mitkä kiinnostaisivat. Jokaisella on tosiaan virtuaalinen kirjahylly, jonka kirjat voi merkitä saataville, vapautetuksi tai luettavina oleviksi. Toivelistaankin voi opuksia kerätä, kun ketjuja lueskellessa kaikkea kiintoisaa ja ihmeellistä kumminkin tulee vastaan. Tai jos tahtoo vapauttaa saamansa tai oman kirjan, voi tutkailla, kenen toivelistalla se on, ja lähettää.

Minulla on nyt siis neljä uutta kirjaa lukupinossa. Ellen halua pitää niitä, voin vapauttaa ne ”villisti”, joko viralliseen vapautuspaikkaan, kuten kotikaupunkini kirjaston vaihtokaappiin, tai johonkin valitsemaani sopivaan paikkaan. Jos vaikka menisin käymään Helsingissä,, Helsinki 12 -kirjan voisi jättää postinumeroalueell johonkin suojaisaan ja julkiseen kohtaan, josta seuraava lukija sen löytäisi. Mikäli meneillään sattuisi olemaan vielä jokin teemahaaste, osallistuisin siihen.

”Kontrolloitu vapautus” puolestaan on semmoinen, että kierrättäjä ttietää, kuka opuksen saa seuraavaksi. Ehkäpä se on jonkun toivelistalla tai ojentuu miitissä uudelle lukijalleMiltä kuulostaa? Haluaisitko mukaan lukemaan ja luomaan matkatarinoita tarinoille?

2 ajatusta aiheesta “BookCrossing – löytämisen, lukemisen ja jakamisen iloa”

  1. Mä törmäsin joskus sattumalla bookcrossing-kirjaan, mutta annoin sen jäädä odottamaan seuraavaa löytäjää. En kyllä muista, mikä kirja oli kyseessä, mutta ei tainnut silloin puhutella mua. Olen myös vähän ahdistuvaa sorttia, jos mun pitäisi lukea kirja reippaasti ja rekisteröidä se ja vapauttaa uudestaan. Mieluummin vain haahuilen kirjastossa ja napsin sieltä kiinnostavan näköisiä opuksia. Nyt olen muuten liittynyt kirjaston lukupiiriin, ja se on tosi kiva uusi harrastus! 🙂

    1. Mjoo, no bookcrossing-sivustolla pyöriessä huomaa kyllä, että lukupinot ovat aikamoisia kirjavuoria useammalla. Ja kyllähän opuksen pitää saa, jos se on kovin mieluinen.

      Kirjastossa haahuilu on ihan parasta! Ja kun sähköposti muistuttaa uusimisesta, joka sekin käy verkossa kätevästi, niin mikäs on lukijan lekotellessa.

      Lukupiirissä en olekaan ollut. Määräajaksi tunataan siis jokin opus ja jutellaan siitä, vai? Jos sattuu hyvä porukka, se on varmaan hienoa.

Vastaa käyttäjälle Sandra Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *