Arkikuulumisia

 

Postiluukkuuni tulee nykyään palkkalaskelmia isännöintiirmalta. Niinpä vain minusta tuli toukokuussa taas rappusiivooja.

Hyvät puolet: Osa-aikatyössä on tunteja sen verran, että palkkaa saa ihan kohtalaisesti, vaikka se pieni onkin. Suurin osa työkohteista on kävelymatkan päässä, ja jos on lyhyt aamu, olen jo matkalla kotiin kahville, kun kaupunki alkaa valmistautua työ- ja kouluaamuun… Ja loppujen lopuksi, ehkä sittenkin mieluummin fyysinen kuin henkinen väsymys.

Kovin paljoa en pidä siitä, että putosin taas työhön, tai alalle, josta olen yrittänyt monta kertaa eroon. Jos en seitsemän vuotta sitten jaksanut, miten voimat ja tarmo nyt riittäisivät? Miksi yritykseni saada jotain paikasta riippumatonta hommaa nilkuttavat?

Arkivapaiden puutteeseen on ollut vaikea tottua. Kolme vuotta jatkunut vapaa maanantai on nyt vielä paljon voivottelemaani perjantaita rankempi. Mutta eipähän ole viikonlopputöitä! Ehkä ne perjantai-illat alkavat vielä tuntua viikonloppuvapaan alulta.

Onneksi olen saanut tottua aikaisiin aamuihin kesän valossa. Syksy hirvittää jo nyt. En ole aamuihminen, en! Ihan luonnonvastaista kavuta aamuviideltä pystyyn ja könytä kuudeksi hommiin…

Mutta tällä mennään. Puhelimessa on seuraavaa pitkää viikonloppua kohti pyrkivä laskuri, vaikka tiedän, ettei lomasta lomaan eläminen ole millään tavoin fiksua, järkevää eikä sydämellistä.

Mikä on sinun siedätyshoitosi lomien jälkeen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *