Appelsiinimehua ja aamupalamietteitä

Joskus näen unta appelsiinimehusta. Tämä todellinen versio Cafe Aallossa Helsingissä.

Jos olen majoittumassa kaverin sohvalle reissatessani ja hän kysyy, mitä haluan aamupalaksi, minulla ei ole itsestäänselvää vastausta.

Syön paljonkin puuroa, mutta useammin ruokana töistä tultuani tai iltapuuroa, en suinkaan välttämättä aamulla sitä keitä. Kahvia ja leipää on usein, juu, mutta toisinaan myös jugurttia sellaisenaan tai marjojen, hedelmien tai hillon kanssa.  Murot ovat kesäruokaa, tai maissihiutaleet, ja melkein ainoa asia, mikä saa ostamaan maitoa.

Joskus näen unta appelsiinimehusta tai illalla juuri ennen nukahtamista mieleen pulpahtaa mielikuva raikkaasta, kylmästä mehusta. Yleensä en juuri mehuja osta kotiin, mutta silloin annan periksi ja nappaan purkin, pari seuraavalla kauppareissulla. Uskoakseni elimistö kyllä kertoo, mitä kaipaa, ja sitten on puute jostakin, mitä hurjasti tekee mieli.

Jokin aika sitten palasin ystävän kanssa Tukholman-risteilyltä. Paluupäivän aamuksi emme varanneet aamiasta laivassa, vaan päätimme juoda kahvit Helsingissä ennen kuin bussi toisi taas meidän arkeen.

Päädyimme Helsingin Akateemisen kirjakaupan yläkertaan Cafe Aaltoon. Se tarjoaa myös muutamanlaista aamupalaa. Minulla oli Runoilijan aamiainen, koska ihastuin ajatuksiin hedelmistä, ja matkaseura halusi Muusikon aamiaisen ruisleipineen. Menun löydät linkistä.

Onko sinulla jokin suosikkiaamupala tai jotain, mitä pitää ehdottomasti olla aamuisin? Harrastatko brunssia viikonloppuisin? Mikä on erikoisin tai mieliinpainuvin aamiainen, jonka olen syönyt? Mitä tekisi mieli juuri nyt?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *