”Aivan ekaksi sen piti ruokkia kissat” ja muita Hanna Stormin runoja

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Aviador Kustannus lahjoitti kirjan (Storm, Hanna 2018: Kutsun itseni kylään) blogikirjoitusta varten

Hanna Storm: Kutsun itseni kylään. Runoja. Aviador Kustannus 2018. Kuva: Rositavisio

 

Olen hyvin subjektiivinen runojen lukija. Jokin kirjoilta tuoksuvan yksinäisen illan tunnelma jää vahvimpana muistiin ja kantaa.

Koulussa runoanalyysi oli kamalaa. Toistuva kauhu: apua, tykkään tästä mutta en ymmärrä tätä! Vaikka tunneilla jähmetyin, kesäyönä lukemisena saattoi olla useampikin kokoelma. Kaikki kirjat levällään sängyssä, minä ja kissa mutkittelimme välissä.

Sain ajat sitten Aviadorilta Hanna Stormin Kutsun itseni kylään -kokoelman luettavaksi blogijuttua varten. Mikä ihme tässä on ollut niin takkuista ja vaikeaa? Olen aloittanut monta juttuluonnosta pääsemättä puusta pitkään.

Ja sitten löysin yhden rivin. Pienimmällä fontilla keskellä yhtä sivua sanotiin: ”aivan ekaksi sen piti ruokkia kissat”. Vaikka pikkufontti taitaa kulkea loimena runojen välissä ja laatia omaa kokonaisuuttaan, minun kirjoittajan mielikuvitukseni lähti tuosta ja keksi monta aihelmaa, joista saisi tarinan. Kuhan tässä.

Kun sähköposti tuli ja siinä kysyttiin, haluaisinko kirjoittaa Hanna Stormin runoista, haeskelin runoilijaa ja performanssitaiteilijaa verkosta. Jokin äänite toi mieleeni Katri Valan, hänen värimaailmansa. En saa enää ajatuksesta kiinni, miksi.

Viime vuosina, kun olen seurannut jonkin verran myös lavarunoutta, on ollut surullista ja pelottavaa miettiä runouden tilaa. Miksi siitä on tullut oman pahan olon oksentamista… Vieläkö on kauniita ja seesteisiä runoja?

Postaus on virunut luonnoksissa ja levännyt  Osaanko lopulta luodata, miksi kokoelmassa toistuu säe ”en haluu olla paha, haluun olla paha”? Tarvitseekokaan?.

Onko siinä, että tarttuu runokirjaan, lopulta kyse uskalluksesta: että rohkenisi oivaltaa, mikä koskettaa, antaa tunnelman sivellä sydäntä, uskaltaa hankkia korjaavan kokemuksen aiemman pettymyksen tai pelon sijaan? Tutustua kirjoittajan ääneen, mitä se hänestä sitten paljastaakin tai jättää kätköön?

Luetko sinä runoja? Kirjoitatko itse? Kenen silmille?

Hanna Storm Instagramissa täällä.

Linkki kustantamon siuvstolle tässä.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *